-
ToDon’t: Ratkaisu ajan rajallisuuteen
Mitä jos ratkaisu ajan riittämättömyyteen ei olisikaan tehdä loputtomia to do -listoja, vaan karsia valtaosa listan asioista alun alkaenkin pois?
Olen lukenut useita self help -kirjoja, jotka pyrkivät ratkaisemaan muun muassa ajanhallintaan ja tuottavuuteen liittyviä haasteita. Tänä vuonna löysin pitkästä aikaa kirjan, josta innostuin.
Kyseessä on hollantilaisen Donald Roosin kirja Don’t Read This Book – Time Management for Creative People. Sen pääteesinä on, että luovilla ihmisillä on enemmän ideoita kuin aikaa niiden toteuttamiseen, ja ratkaisu ongelmaan on päättää toteuttaa vain paras osa ideoista.
Menetelmässään Roos laatii to do -listojen sijaan to don’t -listoja. Hän listaa ideansa to don’t -listaan vailla aikomustakaan välttämättä toteuttaa niitä. To do -listalla saa olla korkeintaan kolme asiaa kerrallaan. Kun yksi tulee valmiiksi, to don’t -listalta voi katsoa sopivan korvaajan.
Käytännössä kirja käsittelee priorisointia.
Nautin erityisesti kohdasta, jossa Roos kertoo pyytäneensä suunnittelijaystävältään apua nettisivujen laatimiseen. Roosin ongelma oli, että hänen tulonsa tulivat hyvin eri asioista kuin mitä hän oikeastaan halusi tehdä. Nettisivuille olisi siis pitänyt saada sekä asiat, joita häneltä ostetaan, että asiat, joita hän haluaisi tehdä.
Suunnittelijaystävän vastaus oli mahtava. Helppoa. Laittaisin sivustolle ne asiat, joita haluan tehdä, ja jättäisin loput pois. Roosin oma tiivistelmä ratkaisusta: On ihan ok tehdä rahan vuoksi asioita, joista ei ole innoissaan, mutta ei niitä silti tarvitse mainostaa.
Ajatus tuntuu yksinkertaisuudessaan mullistavalta, kun olen pohtinut seksityön ja kurtisaaniuden asemaa urapaletissani. En ole erityisen innoissani palkkatöistäni, mutta on silti ihan ok tehdä niitä rahan takia. Ei sitä varten kannata kuitenkaan brändäytyä.
Kurtisaani-blogi on syntynyt haaveesta kirjoittaa 2010-luvun blogiskenen hengessä semianonyymiä lifestyle-sälää. Sellainen on hyvin kaukana siitä, mitä bisneksen brändääminen vaatisi, ja se tuntuu ihanalta.
Roos neuvoo kirjassaan pohtimaan kolme asiaa, joita (työ)elämässään kaikkein mieluiten tekisi. Roos on varmasti oikeassa siinä, että luovien ihmisten voi olla hankala erotella työtä täysin vapaa-ajastaan, harrastuksistaan ja yleisesti elämästään, siksi työ suluissa.
Omat kolme asiaani olisivat todennäköisesti seuraavat:
- Erotiikka
- Luova touhuaminen
- Vapaaherruus
Jos näistä tekisi osittain limittyvät ympyrät, keskikohdan voisi nähdäkseni tiivistää kurtisaaniuteen.
Erotiikkaan lasken luonnollisesti seksityön ja siihen liittyvät aspektit kuten tantran ja shibarin. Molemmat tosin ovat myös luovaa touhuamista, ja tarvitseepa luovuutta myös erilaisia eroottisia fantasioita toteuttaessaan.
Luovaa touhuamista on tietenkin kirjoittaminen. Uskon, että tulevaisuuden työelämäni voisi kuitenkin sisältää monen muunkinlaista luovaa touhuamista, kuten tarottulkintojen tekemistä tai vaikka meditatiivisia musiikkihoitoja.
Vapaaherruuteen yhdistän sijoittamisen. Termi on kurtisaaniuden tapaan osin vitsi, mutta onhan sijoitusten tuotoilla elely nyt melkoisen vapaaherraisaa. Tulevaisuudessa tavoittelenkin, että sijoittaminen on yksi tulonlähteeni muiden joukossa ja turva, jonka varaan voin tarvittaessa jättäytyä vaikka kokonaan.
Kurtisaanius sitten taas edustaa näitä kaikkia. Erotiikkaa, luovuutta ja vapautta. Tätä Roos kuvaa kirjassaan kaiken kattavaksi hashtagiksi, joka auttaa tulevaisuuden ratkaisuissa: voin aina kysyä, mitä kurtisaani tekisi, sopiiko tietty valinta hashtagiini. En tosin oikeasti aio tehdä kurtisaanista sometägiä, mutta ajatus inspiroi joka tapauksessa.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla. Kuvan askarteluun meni toinen vartti.
-
Mitä tekisin, jos ei olisi pakko tehdä mitään?
Olen aina ollut innokas (joskaan en erityisen eksakti) numerotouhuaja, ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa puuhaan mielelläni erilaisia skenaarioita, joiden mukaan laskeskelen sijoituksiin laitettavia summia ja tienaustavoitteita.
Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin pohtia, miksi koko hommaan on ryhtynyt ja mitä tavoitteen saavutettuaan aikoo tehdä. Tuskin kenenkään tavoite on vain iso kasa rahaa.
Oma tavoitteeni ei ole lopettaa pysyvästi kaikkea sellaista toimintaa, josta voi saada rahaa. Samalla haluaisin, että minulla olisi vapaus käyttää nykyistä merkittävästi suurempi osa ajastani asioihin, joilla ei ole taloudellista merkitystä.
Haluaisin kirjoittaa kirjoja ilman painetta apurahoista tai myyntimenestyksestä. Haluaisin tehdä joka viikko retken jonnekin lähiseudulle, kivaan luontokohteeseen tai vaikka museoon.
Haluaisin kävellä pitkiä kävelylenkkejä, käydä useita kertoja viikossa kirjastossa, nauttia kotikaupunkini maksuttomista harrastusmahdollisuuksista kuten kirjastojen lukupiireistä ja taiteilijatapaamisista, ja tehdä nykyistä enemmän vapaaehtoistöitä itselleni tärkeissä järjestöissä.
Haluaisin opetella laittamaan hyvää ruokaa, lukea ja kuunnella paljon kirjoja ja uida ainakin kylmällä vuodenajalla joka viikko luonnonvesissä. Haluaisin tietenkin tehdä monia näistä asioista rakkaideni kanssa.
Harva unelmaelämäni asioista vaatii hirveästi rahaa, mutta aikaa sitäkin enemmän. Lisäksi unelmaelämäni vaatii sosiaalisten suhteiden vaalimista sekä sitä, että olisin ainakin kohtalaisen terve. Näiden vuoksi minun kannattaakin nähdä vaivaa jo nyt, eikä vain painaa tukka putkella kohti jotain rahasummaa.
Ylipäätään on turha olettaa, että elämä mullistuisi totaalisesti siinä kohtaa, kun tilillä on 300 000 tai 400 000 euroa. Todellisuudessa minun kannattaa jo nyt ottaa unelmaelämäni osasia osaksi arkea: kävellä sen sijaan että kulkisin bussilla, käydä talviuimassa aina kun ehdin, tehdä vapaaehtoistöitä kaiken muun ohessa ja ottaa edes välillä reilusti aikaa luovalle kirjoittamiselle. Jos listaamani asiat ovat sellaisia, joita oikeasti haluan tehdä elämässä, olisi tosi ankeaa, jos niihin ei olisi aikaa vielä yli vuosikymmeneen.
Ihanien asioiden tekeminen ei välttämättä vaadi paljon rahaa. Uskon kuitenkin, että jos rahasta ei tarvitse välittää, monista asioista pystyy nauttimaan ihan eri tavalla.
-
Uutiskatsaus 22.3.: Syrjintää lasten discossa, kääntäjä kyllästyi tekoälyyn, toimeentulotuelta työttömäksi
Kokeilen tänään jotain uutta. Kirjoitan kolme viiden minuutin tekstiä, joissa kommentoin tänään lukemiani uutisia. Näin lyhyissä teksteissä toivon lukijalta erityistä lempeyttä: viidessä minuutissa ei yksinkertaisesti ehdi selittää kaikkea juurta jaksain. Toivon kuitenkin, että omien ajatusteni jakamisen lisäksi voisin vinkata kiinnostavista artikkeleista!
Lasten discoon myytiin VIP-lippuja
Yle 21.3.2026: Asta Lepän kolumni: Tarvitseeko lapsi VIP-lipun tullakseen onnelliseksi?
Mistä on kyse? Asta Leppä kritisoi koulua, jonka discossa oli myynnissä tavallisia lippuja sekä kalliimpia VIP-lippuja, joilla pääsi nauttimaan paremmasta ohjelmasta. Leppä kysyy, miksi eriarvoisuus tuodaan lasten juhlaan.
Ajatuksiani: Pidin kolumnista todella paljon. Hintadiskriminaatio sinänsä ei ole perseestä (esimerkiksi se voi olla hyvä, että lapset, työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset pääsevät uimahalliin muita edullisemmin, vaikka onkin hintasyrjintää), mutta olen täysin samaa mieltä siitä, että “luksusversioiden” tuominen osaksi lasten discoa on yksinkertaisesti tarpeetonta. Mitä sellaista VIP-lipulla voi saada, mikä kompensoi pahan mielen aiheuttamisen niille, joilla ei ole lippuun varaa? Tai siis, mitä ihmettä lasten discojen luksusversioissa edes tapahtuu? Paremmat limbokisat?
Kolumni sai myös miettimään, mihin itse asetuin oman koululuokkani hierarkiassa. Olen vasta myöhemmin ymmärtänyt eläneeni varsin keskiluokkaisen lapsuuden, ja hahmotin tuloeroja ensimmäisen kerran varhaisteininä. Jos olisin elänyt rahallisesti köyhemmän tai rikkaamman lapsuuden, olisinko herännyt tuloeroihin jo aiemmin?
Tekoäly vie työpaikat
Yle 22.3.2026: Tekoäly pakotti kääntäjän vaihtamaan alaa: ”Sitä työtä ei enää ole” – jopa 80 prosenttia asiantuntijatyöstä voi muuttua
Mistä on kyse: Jutussa haastatellaan käännösalan konkaria sekä muita tekoälyä kommentoivia asiantuntijoita. Arvio on, että tekoäly tulee viemään valtaosan nykyisistä toimistotöistä parissa vuodessa. Haastateltu kääntäjä Outi Könni vaihtaa alaa, koska tekoälypohjaiset käännökset ovat toisaalta vieneet työtarjouksia ja toisaalta lisänneet painetta myydä käännöksiään pilkkahintaan.
Sitaatti: “Kirjailijoiden, graafikoiden ja jopa elokuvantekijöiden ekosysteemi tulee katoamaan. Ratkaisevaa on, miten ihmiset pystyvät varmistamaan oman osaamisensa ja pysymään mukana kehityksessä”, tekoälystä kirjoittava tietokirjailija ja yrittäjä Timo Savolainen sanoo.
Ajatuksiani: Minusta on kivaa, että kääntäjä Outi Könni toteaa, että yksi syy alanvaihtoon on se, että käännöksistä ei enää makseta järkeviä summia. Ei ole kivaa, että asia on näin, mutta tämä selkeyttää huomiota, joka tekoälystä puhuttaessa usein tuntuu jäävän pois. Sen lisäksi, että tekoäly oikeasti vähentää työpaikkojen määrää tietyillä aloilla, moni ammattilainen myös kieltäytyy työskentelemästä tekoälyvetoisen maailman määräämillä uusilla työehdoilla.
Sijoittajana tuntuu oudolta, että moni rahasto, johon sijoitan, kohoaa nyt pitkälti tekoälybuumin ansiosta, samalla kun arjessa tekoälyn konsepti vituttaa enenevissä määrin.
Siihen en usko, että esimerkiksi kirjailijat katoaisivat maailmasta. Ihmisellä on takuulla jatkossakin tarve jakaa ajatuksiaan ja tulla kuulluksi. Todennäköisesti taiteellinen työskentely on kuitenkin jatkossa entistä hankalampaa, jos ei pysty elättämään itseään jollain muulla keinolla.
Toimeentulotuen uudistuksen ongelmat
Yle 22.3.2026: Uudistus toi työkkäriin uuden asiakaskunnan – virkailijat joutuvat jopa pohtimaan oikeustoimikelpoisuutta
Mistä on kyse? Tukijärjestelmää uudistettiin niin, että nyt kaikki, joiden työkykyä ei ole todettu alentuneeksi, joutuvat ilmoittautumaan työttömiksi työnhakijoiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat ennen saaneet toimeentulotukea, mutta nyt heidän pitää hakea töitä. Kustannukset valuvat valtiolta kunnille, eivätkä ihmiset saa tarvitsemaansa apua. Työnhakijoina on nyt jopa ihmisiä, joita työllisyyspalvelut eivät pidä oikeustoimikelpoisina.
Ajatuksiani: Juttu saa minut jälleen suuttumaan siitä, miten uskomattoman huono järjestelmä toimeentulotuki on. Miten ihmeessä sieltä on tarkoitus saada itsensä pois, kun minkäänlaista omaisuutta ei saa olla? Monelle ainoat vaihtoehdot ovat käytännössä saada kokopäivätyö tai päästä eläkkeelle. Oletan, että jutussa oikeustoimikelvottomina pidetään ihmisiä, joilla on esimerkiksi pitkään kestänyt päihderiippuvuus tai niin heikko lukutaito, että työllistyminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Varmasti hakijoiden joukossa on nyt myös yhä enemmän heitä, joiden terveys vaatisi sairaseläkkeelle pääsyn, mutta Kela ei siihen syystä tai toisesta suostu.
Kommentti pikateksteistä:
Tämä oli hengästyttävää mutta hauskaa! Olisin mielelläni kirjoittanut jokaisesta tekstistä kymmenenkin minuuttia, tai ainakin säästänyt koko viisiminuuttisen omien ajatusteni jakamiseen. Silloin kynnys kirjoittamisen aloittamiseen olisi kuitenkin saattanut olla korkeampi. Yllätyksettömästi kaikki jutut liittyivät rahaan tai työelämään, mutta uskon, että jonain toisena päivänä tarttuisin joihinkin muihin artikkeleihin.
Oli myös kivaa lukea uutisia. En harrasta sitä joka päivä, sillä tunnistan uutisten lukemisen aiheuttavan itsessäni liikaa ahdistusta asioista, joita en voi korjata. Haluan kuitenkin pysyä ajan tasalla yhteiskunnallisesta keskustelusta ja nautin hyvien esseiden ja kolumnien lukemisesta.
Vaikka minulle ei tulekaan fyysistä sanomalehteä, voisin suhtautua uutisten lukemiseen samalla tyylillä kuin vain viikonloppuisin tilattavaan lehteen. Lauantaina tai sunnuntaina voin ottaa keskittyneemmän hetken uutisotsikoiden lukemiseen, tarttua muutamaan ja kirjoittaa niistä pienet pätkät.
-
Mentorit: Keitä ihailen?
Olen oppinut valtavasti ihmisiltä, jotka ovat jo saavuttaneet jotain, mistä itse haaveilen. Etäisemmistä esikuvista on ollut apua etenkin silloin, kun malleja ei ole löytynyt oman arjen piiristä. Olen esimerkiksi lähipiirini ainoa edes näin pitkälle edennyt sijoittaja, joten olen joutunut etsimään esimerkkini omaa elinpiiriäni kauempaa. Se on onneksi nykyaikana hillittömän helppoa.
Ensimmäinen somemaailman henkilö, jonka nostaisin esikuvieni tai mentorieni tasolle, on minimalisti ja nykyään sijoitustensa tuloilla elävä Virve Fredman. Olen seurannut Virveä tyyliin 12-vuotiaasta saakka, kun hän kirjoitti kosmetiikkaa ja tavarasuhdetta käsittelevää Ostolakossa-blogiaan. Virven unelmana oli, että hänen koko omaisuutensa mahtuisi joskus kahteen matkalaukkuun. Ehkä kymmenen vuotta myöhemmin hän innostui sijoittamisesta. Viimeiset vuodet hän on kiertänyt säästöjensä turvin Kaakkois-Aasiassa. Hänen omaisuutensa mahtuu käsimatkatavaroihin, ja tänä vuonna hän on ryhtynyt nostamaan sijoitustensa tuloja elämisensä rahoittamiseksi.
En ole koskaan puhunut Virven kanssa, mutta hänen tekstinsä ja ajatuksensa ovat vaikuttaneet valtavasti siihen, miten suhtaudun muun muassa tavaraan, rahaan ja työelämään. Nykyään hän on pääasiallinen syy, miksi yhä jaksan notkua Instagramissa. Olen kuitenkin tehnyt itsekseni hiljaista luopumistyötä, sillä motivaationi somen käytön vähentämiseen tai jopa lopettamiseen alkaa olla isompi kuin haluni seurata Virven elämän uusia käänteitä. Hän on joka tapauksessa ihminen, joka on saavuttanut tavoitteita, joita kohti hän on kulkenut pitkäjänteisesti. On ollut valtavan arvokasta päästä seuraamaan sivusta tuota matkaa.
Hieman tuoreempi mutta seurantalistoillani jo ainakin viisi vuotta pyörinyt esikuva on sijoituskirjailija Esa Juntunen eli mies Omavaraisuushaaste-blogin takana. Esa tavoittelee taloudellista riippumattomuutta jokseenkin eri tavalla ja tasolla kuin minä, mutta hänen intonsa kirjoittaa talousaiheista vuodesta toiseen on valloittavaa. Luonnollisesti olen myös oppinut hänen teksteistään valtavasti sijoittamisesta ja taloudellisesta riippumattomuudesta. Ihailen myös sitä, että hän haluaa jakaa osaamistaan ilmaiseksi.
Sijoittamisen lisäksi olen oppinut esimerkiksi seksityöstä valtavasti ihailun kautta. Pakkauslistassakin mainitsemani seksityöntekijä ja kirjailija Lola Davina on toiminut tekstiensä kautta minulle merkittävänä mentorina. Tuskin muuten lukisin hänen kirjojaan uudestaan ja uudestaan vuosi toisensa jälkeen. Löysin hänen Thriving in Sex Work -kirjansa muistaakseni vuonna 2022, ja se on ollut raamattuni siitä lähtien.
Kirjoittamisen osalta esikuvani on ehdottomasti kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Taija Tuominen. Olen käynyt hänen kirjoituskursseillaan ja inspiroitunut kerta toisensa jälkeen paitsi kirjoittamisesta ja omista teksteistäni, myös hänen valtavasta intohimostaan aihetta kohtaan. Hän on tehnyt mielettömän suuren työn opettaessaan kirjoittamista vuodesta toiseen, ja hänen pyyteetön halunsa auttaa muita inspiroi minua valtavasti.
Oletko itse tullut miettineeksi, keitä ovat omat mentorisi? Tunnetko heidät henkilökohtaisesti, vai löytyvätkö he jostain kauempaa?
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.
-
Ajatuksia 15 minuutin kirjoitushaasteesta
Olen nyt kirjoittanut viikon edestä blogipostauksia vartin haasteen inspiroimana. Tehtävänanto on yksinkertainen: Ajastimeen 15 minuuttia, ja sen aikana pitää syntyä valmis blogiteksti. Jos ei synny, julkaisen keskeneräisen.
Tähän mennessä olen ilahtunut huomatessani, miten paljon haaste keventää kirjoittamista. Vartissa tulee valmista, eli hommaan ei tarvitse varata kahta tuntia. Tuntuu motivoivalta nähdä, että oikeasti saa kokonaisia tekstejä taiottua hyvin rajallisessa ajassa.
Pakkaamista käsittelevä teksti tuntui omasta mielestäni jäävän kesken. Vaikka pääsin pakkauslistani loppuun, olisin halunnut tehdä tekstiin vielä jonkinlaisen yhteenvedon. Toisaalta pakkaaminen on niin kiva aihe, että kirjoitan siitä mielelläni lisääkin tekstejä. Miksi kaikki pitäisi saada käsitellyksi kerralla?
Sen verran olen luistanut itse asettamistani rajoista, että ajastimen jälkeen olen saanut tarkistaa faktoja, joita en kirjoitusaikana ehtinyt. Esimerkiksi sijoitussuunnitelmaani käsittelevästä artikkelista varmistin kirjoitusrupeaman jälkeen, että muistin kuukausittaiset sijoitussummat oikein.
En halua sukeltaa liian syvälle taustatutkimuksen ja faktojen tarkastelun maailmaan, sillä yksi pointti on luottaa, että oikeasti tiedän, mistä puhun. En kuitenkaan halua jättää teksteihini ilmiselviä asiavirheitä, joten sallin itselleni kevyen editointikierroksen.
Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, olisin pystynyt kirjoittamaan syvällisemmin esimerkiksi Helsingin Sanomien julkaisemasta miljonääri Vesa Puttosen haastattelusta. Nyt jutun referointi jäi kevyeksi ja käytin rajallisen aikani ennemmin omien kulutustottumusteni ihmettelyyn. Toisaalta: jos minulla olisi ollut loputtomasti aikaa, olisinko kirjoittanut aiheesta minkäänlaista artikkelia valmiiksi asti?
Todennäköisesti tulevaisuudessa tulen kirjoittamaan myös hitaampia ja pidempiä artikkeleita. Tällä hetkellä tuntuu mielekkäältä pakertaa vartin tekstejä päivittäin julkaistavaksi, mutta esimerkiksi kirja-arvioiden tekeminen vaatisi selkeästi syvempää keskittymistä kuin mihin vartissa kykenee.
En laske vartin kirjoitusaikaan mukaan niitä paria minuuttia, jotka käytän siirtääkseni tekstin kirjoitussovelluksesta tähän blogiin. Jos mukana on linkkejä, aikaa menee vielä hiukan lisää.
Kaiken kaikkiaan olen yllättynyt iloisesti siitä, miten hauskaa vartin tekstien tuottaminen on. Olen ilahtunut huomatessani, miten eheää tekstiä pystyn tuottamaan aikarajasta huolimatta. Välillä arjessa tuntuu, että kaikki ajatukset jäävät jotenkin epätyydyttävästi kesken, mutta nämä tekstiharjoitukset osoittavat, että pystyn taikomaan ajatuksiani ihan riittävän valmiiseen muotoon epäilyksistä huolimatta.
Olen myös ilahtunut siitä, miten paljon pystyn kirjoittamaan vartissa. Tässä kohtaa aikaa on mennyt 11 minuuttia, ja olen kirjoittanut liki 1,5 liuskaa!
Moni haaveilee kirjoittamisesta, mutta homma jää arjen jalkoihin. Toivoisin, että pystyisin omalla esimerkilläni kannustamaan kirjoittamaan edes vähän, vaikka ei uskoisi, että ehtii ollenkaan.
Pohdin nopeasti tuotettujen tekstien suhdetta kiireiseen nykyaikaan. Yhä harvemmalla on keskittymistä edes minuutin mittaiseen instavideoon, pitkistä blogiteksteistä, lehtiartikkeleista saati kirjoista puhumattakaan. Samalla tekoäly leipoo yhä enemmän höttöä, joka vähitellen täyttää koko netin.
Miten omat pika-ajatelmani asettuvat tähän todellisuuteen? Uskon, että tässä on jälleen aihe, jota tulen pohtimaan tulevaisuudessa toistuvasti. Haluan kuitenkin luottaa, että ihmisen alusta loppuun tekemillä teksteillä ja ajatustyöllä on tulevaisuudessakin arvo. Ainakin voin itse arvostaa oman työni jälkeä.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.
-
Reppuni sisältö
Edellisessä postauksessa pähkäilin, millaisista seksityöhön liittyvistä aiheista haluaisin blogissa kirjoittaa. Yksi on kuitenkin selvä: pakkaaminen!
Teen aika paljon töitä vaihtuvissa kaupungeissa. Alan slangissa tätä kutsutaan keikkailuksi.
Pyrin keikkaillessa pakkaamaan aina mahdollisimman kevyesti, sillä matkustan usein julkisilla. Tässä postauksessa esittelen työhön liittyvät asiat, joita roudaan noin 30-litraisessa repussani.
Lakanoita ja pyyhkeitä
Osassa majapaikoista näitä voi olla reilusti saatavilla. Tähän ei kuitenkaan voi luottaa, joten on parasta kuljettaa paria pussilakanaa ja muutamaa pyyhettä mukana kaiken varalta. Olen löytänyt sisustusliikkeiden alennusmyynneistä kivoja noin puolikkaan kylpypyyhkeen kokoisia hamam-pyyhkeitä, jotka toimivat erinomaisesti asiakaspyyhkeinä.
Työkalupakki, jossa hygieniakamat ja leluja
Liukkaria, hierontaöljyä, suuseksisuojia, kumihanskoja, puhdistuspyyhkeitä sekä tietenkin erikokoisia kumeja. Aiemmin kuljetin näitä epämääräisessä kangaskassissa, josta kaivelin oikeita kokoja aina majoitukseen saapuessani, mutta tänä vuonna panostin pari kymppiä meikkilaukkuun, johon työarsenaalini mahtuu täydellisesti. Työkalupakiksi kutsumani meikkilaukun alaosaan mahtuu myös dildo, sträppivaljaat ja jopa pieni vibraattori.
Vaatteet
Kun työvaatteet ovat enimmäkseen stringejä ja pitsibodyja, ne eivät vie kauheasti tilaa repusta. Perussettiini kuuluu yhdet rintaliivit, muutamat alushousut, pitsibody, PVC-body, stay-up-sukat, sukkanauhaliivi sekä aamutakki, joka on mukava vetää ylle tapaamisen päätteeksi. En juuri toteuta asutoiveita, sillä en ylipäätään omista valtavaa määrää vaatteita. Pyrin pakkaamaan mukaan maltillisesti vapaa-ajan vaatteita, sillä yleensä pärjään muutaman päivän reissun käytännössä yhdellä asulla.
Jos olen autokyydillä liikenteessä, matkassa ovat myös korkokengät.
Hyvän mielen esineet
Kuljetan repussani lähes joka keikalla konkarikollega Lola Davinan Thriving in Sex Work -teosta tai vaihtoehtoisesti sarjan jatko-osaa Sex Work and Money -kirjaa. Nykyään samat kirjat löytyvät kyllä Spotifystakin, mutta fyysistä versiota on silti ihana selata taukojen aikana. Kuvittelisi, että osaan nämä tähän mennessä jo ulkoa, mutta huomaan saavani näistä yhä edelleen uutta ja inspiroivaa ajateltavaa.
Lisäksi repussani on hyväntuoksuista vartalovoita, jota käytän hieman rituaalinomaisesti vaihtaessani työpäivän päätteeksi vapaalle.
Hyödyllisiä juttuja, joita ei tule ajatelleeksi
Sängynjalkoihin sidottavat mustekalat ovat toistuvasti pelastaneet päiväni majoituksissa, joissa parisänky onkin rakennettu kahdesta yhden hengen sängystä.
Kuljetan usein mukana pyykinpesuainetta ja talouspaperia, sillä olen useammin kuin kerran huomannut, että kumpaakaan ei välttämättä ole saatavilla.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla. Tämä oli ensimmäinen teksti, joka jäi mielestäni selkeästi kesken, mutta se kuuluu pelin henkeen. Olisin halunnut kirjoittaa vielä lopetuskappaleen, mutta ainakin reppuni sisältö tuli avattua.
-
Mitä tarkoittaa ”ura”?
Mainitsin aiemmassa kirjoituksessani, että seksityöstä on muodostunut minulle vähitellen ura. Otin ensimmäisen asiakkaani kesällä 2021, viisi vuotta sitten. Ensimmäiset pari vuotta tein tapaamisia todella satunnaisesti, mutta tiesin, että jossain kohtaa haluan tehdä hommasta säännöllisempää.
Nykyään seksityö edustaa jo suhteellisen isoa prosenttia vuosituloistani, vaikka osa-aikaiset palkkatyöt ovat yhä merkittävin tulonlähteeni. Vuotuista liikevaihtoa isompana tekijänä olen kokenut sen, millainen vaikutus seksityöllä on ollut suhtautumiseeni työhön, rahaan, omaan osaamiseeni ja mahdollisuuksiini. Olen myös verkostoitunut suhteellisen laajalti kollegojeni kanssa, mikä on tuonut elämääni valtavasti iloa.
Aiemmin ajattelin, että palkkatyöt ovat se ura, jolla pitää yrittää päästä eteenpäin, ja seksityö satunnainen side hustle. Nyttemmin olen halunnut kääntää ajatukseni toiseen asentoon. Olen hyvä palkkahommissani, mutta en tunne niitä kohtaan samanlaista intoa ja kehittymisen paloa kuin seksiyrittäjyyttä.
Olen suhteellisen lyhyen työurani aikana ehtinyt pettyä työelämään moneen kertaan. Vielä maisterinakin ja yli viiden vuoden työkokemuksella osaamistani on vähätelty, ja olen joutunut todistelemaan kelpaavuuttani edes lyhyisiin määräaikaisuuksiin. Nyt, kun työttömyys on ennätyslukemissa, seuraan kauhulla ikätovereideni yrityksiä saada harjoittelupaikkoja ja kesätöitä. Unelmani on, että pärjään omillani niin hyvin, että minun ei tarvitse enää ikinä tehdä CV:tä.
Nyt kun ajattelen, että minun ei tarvitsekaan pärjätä nimenomaan työmarkkinoilla, pystyn suhtautumaan palkkatyöhön rennommin. En usko, että haluaisin olla täysipäiväinen yrittäjä, mutta tuntuu leppoisalta, kun palkkaduunit ovatkin se ihan mukava side hustle.
Tuntuu hankalalta arvioida, kuinka paljon ja millä tavalla haluan puhua seksityöstä tässä blogissa. Teemalla on ilmiselvä shokkiarvo, mutta minulle homma on sen verran arkista, että en jaksaisi järkyttää ketään peruselämiselläni. Toisaalta seksityö, seksuaalisuus ja erotiikka ovat minua suuresti kiehtovia ja minuun monella tapaa liittyviä aiheita, enkä halua peitellä tätä teksteissäni. Todennäköisesti nämäkin pohdinnat asettuvat lopulta luontevasti osaksi blogiani, vaikka nyt mietityttääkin.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.
-
Paljonko rahaa aion vielä sijoittaa?
Tavoitteenani on, että minulla on sijoituksissa 400 000 euroa viimeistään silloin kun olen 45-vuotias. Tähän on noin 16 vuotta.
Vaikka luottamukseni työelämään ja omaan jaksamiseeni on parantunut viime vuosina, en uskalla laskea toivoani sen varaan, että pystyn sijoittamaan tietyn summan kuukaudessa seuraavien 16 vuoden ajan. Haluankin panostaa mahdollisimman paljon lähitulevaisuuden sijoittamiseen, sillä siitä pystyn tekemään edes kohtalaisen järkeviä arvioita.
2026–2027 eli 29–30-vuotiaana sijoitan 1 700 euroa kuukaudessa. Tänä ja ensi vuonna pitäisi vielä sijoittaa siis noin 37 000 euroa. Tästä 17 000 euroa on opintolainaa, loput käytännössä säästöjä. Tavoitteena on, että minulla on vuoden 2027 loppuun mennessä 100 000 euroa sijoituksissa.
31–35-vuotiaana sijoitan 850 euroa kuukaudessa. Tämä tarkoittaa 51 000 euroa. Laskennallisesti opintolainat ja säästöt on tähän mennessä käytetty, joten sijoitan vuosittain noin kymppitonnin uusia tuloja. Tavoitteena on, että minulla on 35-vuotiaana 200 000 euroa sijoituksissa.
36–40-vuotiaana sijoitan 250 euroa kuukaudessa. Tämä tarkoittaa 15 000 euroa eli vuosittain 3 000 euroa, ei paha. Tavoitteena on, että minulla on 40-vuotiaana 300 000 euroa sijoituksissa.
Tämän jälkeen minun ei ole pakko sijoittaa ollenkaan lisää rahaa, jos en halua. Korkoa korolle -ilmiö pitää huolen lopusta.
37 000 euroa + 51 000 euroa + 15 000 euroa = 103 000 euroa 12 vuoden aikana.
Tämä tarkoittaa 8 600 euroa vuodessa eli noin 720 euroa kuukaudessa.
Entä jos opintolainan ja nykyiset säästöt eli vuosien 2026–2027 osuuden poistaa laskuista? Tarvitsen 66 000 euroa vuosien 2028–2037 aikana. 6 600 euroa vuodessa, 550 euroa kuukaudessa.
Sanoisin, että tällainen summa on varsin helposti saavutettavissa, kunhan pysyn työkykyisenä. Käytännössä tienaan noita vuodesta 2028 alkaen tarvitsemiani rahoja jo nyt, mikä vähentää tulevaa tienaustarvetta entisestään. Samalla tykkään työelämästäni koko ajan aiempaa enemmän, mikä lisää sen todennäköisyyttä, että pystyn myös tulevaisuudessa sijoittamaan reilusti enemmän kuin nyt uskallan odottaa.
Olen laskenut, että sijoitukseni tuottavat keskimäärin 7 prosenttia vuodessa. Tähän mennessä salkkuni vuotuinen tuotto on hyörinyt 10 prosentin hujakoilla.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla. Tarkistin vielä jälkikäteen, että en vedellyt lukuja aivan hatusta. Käytännössä olen kuitenkin laskeskellut näitä juttuja niin moneen kertaan, että luvut ovat jääneet mieleen yllättävän tarkkoina.
-
Mistä olen saanut rahat sijoituksiini?
Minulla on tällä hetkellä Nordnetissä noin 60 000 euroa. Olen sijoittanut kuukausittain vuodesta 2019 lähtien, ensin 50 euroa kuukaudessa Nordnetin Suomi-indeksirahastoon, pian toiset 50 euroa Nordnetin Ruotsi-indeksirahastoon. Vuonna 2020 ryhdyin sijoittamaan 500 euroa kuukaudessa ja ostin paria suoraa osakettakin.
Kävin opintojen ohessa töissä, mutta ajattelen sijoittaneeni ennen kaikkea opintolainaani. Nostin ensimmäisten opintojeni aikana kaiken kaikkiaan 26 000 euroa opintolainaa, josta on jäljellä hieman alle 7 000 euroa. Nykyisten opintojeni aikana olen nostanut noin 11 000 euroa uutta lainaa, ja tarkoituksenani on nostaa vielä kahden lukuvuoden edestä lisää lainaa. Opintolainojen lisäksi olen sijoittanut omista tuloistani säästämiäni rahoja.
Mikä sai maksamaan opintolainaa takaisin, kun nyt kuitenkin nostan sitä lisää? Riskinsietokyky. Korot pomppasivat reilusti samoihin aikoihin kun tein paljon palkkatöitä, ja koin mielekkääksi maksaa opintolainaa nopeampaan tahtiin pois. Paremman tuoton olisi saanut pörssissä, mutta sijoittaminen onkin ennen kaikkea mielenhallintalaji. Pari vuotta sitten minulle toi enemmän mielenrauhaa se, että sain lainoja alemmas.
Nyt suhtaudun rennommin siihen, että saan kyllä sekä asunto- että opintolainan maksettua. Silti tekisi mieli hankkiutua tuosta vanhasta opintolainasta vielä tämän vuosikymmenen aikana eroon, vaikka pakko ei olisi.
Tällä hetkellä sijoitan 1 700 euroa kuukaudessa, noin tonnin omaa rahaa ja 700 euroa lainaa. Käteiskassani on aivan tarpeettoman suuri, mutta en raaski nostaa kuukausittaista sijoitussummaani. Olen pyrkinyt hyväksymään sen, että odottelen ylimääräisine rahoineni rauhassa pörssiromahdusta. Pahimmassa tapauksessa jatkan näin suurella summalla vuoden pari pidempään kuin nyt suunnittelen, ja se jos mikä olisi ensimmäisen maailman ongelma.
Mutta siis mistä nämä rahat ovat tulleet? Kuukausittaiset nettotuloni ovat viimeiset pari vuotta olleet noin 2 500 euroa. Vaikka olen innokas sijoittaja, olen aina ollut aika laiska tulojeni ja menojeni seuraaja. Yrityksen perustamisen myötä hommaa on pitänyt harjoitella uusissa määrin, mutta aiemmat tuloni ovat muodostuneet niin monista pätkähommista, että ainoa tapa selvittää tarkemmat kuukausituloni olisi kaivaa esiin menneiden vuosien verotuspäätökset.
Kun opiskelin päätoimisesti, kulutukseni oli kuitenkin olematonta. Nykyään käytän noin 1 200 euroa kuukaudessa, mikä jättää edelleen runsaasti säästöön ja sijoituksiin.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.
-
Mistä nimi?
Olisihan se pitänyt arvata. Kaikki ne kielikurssit, soittotunnit, kuorot, tanssikoulut ja teatteriharjoitukset. Jälkikäteen ajatellen on ilmiselvää, että vanhempani yrittivät kasvattaa minusta renessanssin hengessä seurapiirikelpoista kurtisaania.
Todennäköisesti se ei ollut heidän tietoinen pyrkimyksensä, mutta tässä sitä ollaan. Aloitin seksityöt viisi vuotta sitten, ja nyttemmin olen tajunnut, että tästähän on tullut vähitellen ura. Olen tehnyt koko ajan monia muitakin hommia, palkkatyöpätkiä, sijaisuuksia ja yrittäjänä laskuttamiani säläduuneja, mutta missään en ole kokenut samaa intoa, kehittymisen ja bisneksen kehittämisen halua kuin seksialan yrittäjänä.
Kurtisaanit eivät vastaa monessakaan mielessä suomalaisen seksialan nykyarkea, ja heistä puhuttaessa halutaan usein ylipäätään häivyttää työhön potentiaalisesti liittynyt seksuaalisuus. Puhutaan seuranpidosta, ei seksityöstä.
Se on kuitenkin varma, että kurtisaaneille moni sellainen asia oli mahdollista, mihin tavan aikalaisnaiset eivät pystyneet. Kurtisaanien ei tarvinnut mennä naimisiin, he saivat itse päättää rahoistaan ja tavoitella jopa varsin hulppeaa elintasoa, ja heillä oli aikaa taiteen tekemiselle.
Kurtisaani-tittelin omiminen on osin vitsi, mutta sanoisin, että sanan yhteyteen sopii toinen intohimoni eli sijoittaminen ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu. Vaikka sijoittaminen on tätä nykyä paljon helpommin saavutettavaa tavalliselle ihmiselle kuin vaikka muutama vuosikymmen sitten, harrastuksella on edelleen varsin porvarillinen klangi.
Samaan tapaan taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ei ole mahdollista kaikille – eivätkä monet, jotka sen työuransa aikana voisivat tavoittaa, usko mahdollisuuksiinsa tai ole kiinnostuneita hommasta.
Tässä blogissa haluan käsitellä kahta suosikkiaihettani, seksialaa ja rahaa. Toivon, että renessanssin yleisnerouden hengessä tilaa jää myös muille innostuksilleni.