Ajatuksia 15 minuutin kirjoitushaasteesta
Olen nyt kirjoittanut viikon edestä blogipostauksia vartin haasteen inspiroimana. Tehtävänanto on yksinkertainen: Ajastimeen 15 minuuttia, ja sen aikana pitää syntyä valmis blogiteksti. Jos ei synny, julkaisen keskeneräisen.
Tähän mennessä olen ilahtunut huomatessani, miten paljon haaste keventää kirjoittamista. Vartissa tulee valmista, eli hommaan ei tarvitse varata kahta tuntia. Tuntuu motivoivalta nähdä, että oikeasti saa kokonaisia tekstejä taiottua hyvin rajallisessa ajassa.
Pakkaamista käsittelevä teksti tuntui omasta mielestäni jäävän kesken. Vaikka pääsin pakkauslistani loppuun, olisin halunnut tehdä tekstiin vielä jonkinlaisen yhteenvedon. Toisaalta pakkaaminen on niin kiva aihe, että kirjoitan siitä mielelläni lisääkin tekstejä. Miksi kaikki pitäisi saada käsitellyksi kerralla?
Sen verran olen luistanut itse asettamistani rajoista, että ajastimen jälkeen olen saanut tarkistaa faktoja, joita en kirjoitusaikana ehtinyt. Esimerkiksi sijoitussuunnitelmaani käsittelevästä artikkelista varmistin kirjoitusrupeaman jälkeen, että muistin kuukausittaiset sijoitussummat oikein.
En halua sukeltaa liian syvälle taustatutkimuksen ja faktojen tarkastelun maailmaan, sillä yksi pointti on luottaa, että oikeasti tiedän, mistä puhun. En kuitenkaan halua jättää teksteihini ilmiselviä asiavirheitä, joten sallin itselleni kevyen editointikierroksen.
Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, olisin pystynyt kirjoittamaan syvällisemmin esimerkiksi Helsingin Sanomien julkaisemasta miljonääri Vesa Puttosen haastattelusta. Nyt jutun referointi jäi kevyeksi ja käytin rajallisen aikani ennemmin omien kulutustottumusteni ihmettelyyn. Toisaalta: jos minulla olisi ollut loputtomasti aikaa, olisinko kirjoittanut aiheesta minkäänlaista artikkelia valmiiksi asti?
Todennäköisesti tulevaisuudessa tulen kirjoittamaan myös hitaampia ja pidempiä artikkeleita. Tällä hetkellä tuntuu mielekkäältä pakertaa vartin tekstejä päivittäin julkaistavaksi, mutta esimerkiksi kirja-arvioiden tekeminen vaatisi selkeästi syvempää keskittymistä kuin mihin vartissa kykenee.
En laske vartin kirjoitusaikaan mukaan niitä paria minuuttia, jotka käytän siirtääkseni tekstin kirjoitussovelluksesta tähän blogiin. Jos mukana on linkkejä, aikaa menee vielä hiukan lisää.
Kaiken kaikkiaan olen yllättynyt iloisesti siitä, miten hauskaa vartin tekstien tuottaminen on. Olen ilahtunut huomatessani, miten eheää tekstiä pystyn tuottamaan aikarajasta huolimatta. Välillä arjessa tuntuu, että kaikki ajatukset jäävät jotenkin epätyydyttävästi kesken, mutta nämä tekstiharjoitukset osoittavat, että pystyn taikomaan ajatuksiani ihan riittävän valmiiseen muotoon epäilyksistä huolimatta.
Olen myös ilahtunut siitä, miten paljon pystyn kirjoittamaan vartissa. Tässä kohtaa aikaa on mennyt 11 minuuttia, ja olen kirjoittanut liki 1,5 liuskaa!
Moni haaveilee kirjoittamisesta, mutta homma jää arjen jalkoihin. Toivoisin, että pystyisin omalla esimerkilläni kannustamaan kirjoittamaan edes vähän, vaikka ei uskoisi, että ehtii ollenkaan.
Pohdin nopeasti tuotettujen tekstien suhdetta kiireiseen nykyaikaan. Yhä harvemmalla on keskittymistä edes minuutin mittaiseen instavideoon, pitkistä blogiteksteistä, lehtiartikkeleista saati kirjoista puhumattakaan. Samalla tekoäly leipoo yhä enemmän höttöä, joka vähitellen täyttää koko netin.
Miten omat pika-ajatelmani asettuvat tähän todellisuuteen? Uskon, että tässä on jälleen aihe, jota tulen pohtimaan tulevaisuudessa toistuvasti. Haluan kuitenkin luottaa, että ihmisen alusta loppuun tekemillä teksteillä ja ajatustyöllä on tulevaisuudessakin arvo. Ainakin voin itse arvostaa oman työni jälkeä.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.