Raha ja kirjoittamisen vapaus
Jatkan eilisen aiheen mietiskelyä. Sen lisäksi, että romaanit ovat jääneet kirjoittamatta, kun olen käyttänyt aikani ja energiani muihin asioihin, tunnistan, että rahalla on takuulla iso vaikutus tähänkin.
Toisin kuin blogia, kirjaa ei yleensä voi julkaista anonyymisti. Tuskin haluaisinkaan, mutta omalla nimellään tekstien julkaisussa on oma raskautensa. Tosiasiassa maailmassa ja ihan Suomessakin julkaistaan koko ajan hirveä määrä kirjoja, eikä valtaosa koskaan kuulisi juuri minun kirjastani. On hassua mietiskellä etukäteen, mitäköhän muut ajattelisivat, kun todennäköisesti suurin osa ei ajattelisi yhtään mitään.
Uskon silti Minna Eväsojan Melkein geishassa mainitun vanhan teemestarin ajatuksiin. Kirjat ovat pysyviä ja siksi niissä on oma vaaransa.
On tuskin yllätys, että kirjani käsittelisivät muun muassa seksityötä. En halua kirjoittaa aiheesta ilman, että olen tarvittaessa valmis puhumaan myös omasta horoudestani. Fakta kuitenkin on, että seksityö herättää edelleen sen verran ennakkoluuloja, että haluaisin olla varma, ettei valintani aiheuta minulle ongelmia. Vaikka minulla olisi kuinka hyvä tarina, en halua julkaista sitä oman hyvinvointini kustannuksella.
Olen avannut dilemmaa hiukan jo postauksessa, jossa puhuin brändäämisestä. Jos julkaisen tekstejä samalla nimellä kuin jolla otan asiakkaita, se vaikuttaa väkisin teksteihini. Jos minun tarvitsee miettiä, mitä tulevaisuuden työnantajani sanoisi tekstistä, se vaikuttaa siihen, mitä kirjoitan. Kirjoittajana en halua tätä, tekstit ansaitsevat rehellisyyden, joka on irrallaan tienaamispotentiaalin laskeskelusta.
Näen taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun oikeastaan ainoana itselleni kestävänä ratkaisuna ongelmaan. Jos minun ei tarvitse miettiä sitä, mitä nykyiset kuin tulevatkaan asiakkaat/työnantajat/rahoittajat minusta ajattelevat, voin kirjoittaa juuri niistä aiheista ja juuri sillä tavalla kuin itse haluan.
En usko, että tulen julkaisemaan romaanejani ennen kuin olen löytänyt rauhan näihin kysymyksiin. Onneksi ei tosiaan ole kiire.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.