Olen oppinut valtavasti ihmisiltä, jotka ovat jo saavuttaneet jotain, mistä itse haaveilen. Etäisemmistä esikuvista on ollut apua etenkin silloin, kun malleja ei ole löytynyt oman arjen piiristä. Olen esimerkiksi lähipiirini ainoa edes näin pitkälle edennyt sijoittaja, joten olen joutunut etsimään esimerkkini omaa elinpiiriäni kauempaa. Se on onneksi nykyaikana hillittömän helppoa.

Ensimmäinen somemaailman henkilö, jonka nostaisin esikuvieni tai mentorieni tasolle, on minimalisti ja nykyään sijoitustensa tuloilla elävä Virve Fredman. Olen seurannut Virveä tyyliin 12-vuotiaasta saakka, kun hän kirjoitti kosmetiikkaa ja tavarasuhdetta käsittelevää Ostolakossa-blogiaan. Virven unelmana oli, että hänen koko omaisuutensa mahtuisi joskus kahteen matkalaukkuun. Ehkä kymmenen vuotta myöhemmin hän innostui sijoittamisesta. Viimeiset vuodet hän on kiertänyt säästöjensä turvin Kaakkois-Aasiassa. Hänen omaisuutensa mahtuu käsimatkatavaroihin, ja tänä vuonna hän on ryhtynyt nostamaan sijoitustensa tuloja elämisensä rahoittamiseksi.

En ole koskaan puhunut Virven kanssa, mutta hänen tekstinsä ja ajatuksensa ovat vaikuttaneet valtavasti siihen, miten suhtaudun muun muassa tavaraan, rahaan ja työelämään. Nykyään hän on pääasiallinen syy, miksi yhä jaksan notkua Instagramissa. Olen kuitenkin tehnyt itsekseni hiljaista luopumistyötä, sillä motivaationi somen käytön vähentämiseen tai jopa lopettamiseen alkaa olla isompi kuin haluni seurata Virven elämän uusia käänteitä. Hän on joka tapauksessa ihminen, joka on saavuttanut tavoitteita, joita kohti hän on kulkenut pitkäjänteisesti. On ollut valtavan arvokasta päästä seuraamaan sivusta tuota matkaa.

Hieman tuoreempi mutta seurantalistoillani jo ainakin viisi vuotta pyörinyt esikuva on sijoituskirjailija Esa Juntunen eli mies Omavaraisuushaaste-blogin takana. Esa tavoittelee taloudellista riippumattomuutta jokseenkin eri tavalla ja tasolla kuin minä, mutta hänen intonsa kirjoittaa talousaiheista vuodesta toiseen on valloittavaa. Luonnollisesti olen myös oppinut hänen teksteistään valtavasti sijoittamisesta ja taloudellisesta riippumattomuudesta. Ihailen myös sitä, että hän haluaa jakaa osaamistaan ilmaiseksi.

Sijoittamisen lisäksi olen oppinut esimerkiksi seksityöstä valtavasti ihailun kautta. Pakkauslistassakin mainitsemani seksityöntekijä ja kirjailija Lola Davina on toiminut tekstiensä kautta minulle merkittävänä mentorina. Tuskin muuten lukisin hänen kirjojaan uudestaan ja uudestaan vuosi toisensa jälkeen. Löysin hänen Thriving in Sex Work -kirjansa muistaakseni vuonna 2022, ja se on ollut raamattuni siitä lähtien. 

Kirjoittamisen osalta esikuvani on ehdottomasti kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Taija Tuominen. Olen käynyt hänen kirjoituskursseillaan ja inspiroitunut kerta toisensa jälkeen paitsi kirjoittamisesta ja omista teksteistäni, myös hänen valtavasta intohimostaan aihetta kohtaan. Hän on tehnyt mielettömän suuren työn opettaessaan kirjoittamista vuodesta toiseen, ja hänen pyyteetön halunsa auttaa muita inspiroi minua valtavasti.

Oletko itse tullut miettineeksi, keitä ovat omat mentorisi? Tunnetko heidät henkilökohtaisesti, vai löytyvätkö he jostain kauempaa?

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.

Olisihan se pitänyt arvata. Kaikki ne kielikurssit, soittotunnit, kuorot, tanssikoulut ja teatteriharjoitukset. Jälkikäteen ajatellen on ilmiselvää, että vanhempani yrittivät kasvattaa minusta renessanssin hengessä seurapiirikelpoista kurtisaania.

Todennäköisesti se ei ollut heidän tietoinen pyrkimyksensä, mutta tässä sitä ollaan. Aloitin seksityöt viisi vuotta sitten, ja nyttemmin olen tajunnut, että tästähän on tullut vähitellen ura. Olen tehnyt koko ajan monia muitakin hommia, palkkatyöpätkiä, sijaisuuksia ja yrittäjänä laskuttamiani säläduuneja, mutta missään en ole kokenut samaa intoa, kehittymisen ja bisneksen kehittämisen halua kuin seksialan yrittäjänä.

Kurtisaanit eivät vastaa monessakaan mielessä suomalaisen seksialan nykyarkea, ja heistä puhuttaessa halutaan usein ylipäätään häivyttää työhön potentiaalisesti liittynyt seksuaalisuus. Puhutaan seuranpidosta, ei seksityöstä.

Se on kuitenkin varma, että kurtisaaneille moni sellainen asia oli mahdollista, mihin tavan aikalaisnaiset eivät pystyneet. Kurtisaanien ei tarvinnut mennä naimisiin, he saivat itse päättää rahoistaan ja tavoitella jopa varsin hulppeaa elintasoa, ja heillä oli aikaa taiteen tekemiselle.

Kurtisaani-tittelin omiminen on osin vitsi, mutta sanoisin, että sanan yhteyteen sopii toinen intohimoni eli sijoittaminen ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu. Vaikka sijoittaminen on tätä nykyä paljon helpommin saavutettavaa tavalliselle ihmiselle kuin vaikka muutama vuosikymmen sitten, harrastuksella on edelleen varsin porvarillinen klangi.

Samaan tapaan taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ei ole mahdollista kaikille – eivätkä monet, jotka sen työuransa aikana voisivat tavoittaa, usko mahdollisuuksiinsa tai ole kiinnostuneita hommasta.

Tässä blogissa haluan käsitellä kahta suosikkiaihettani, seksialaa ja rahaa. Toivon, että renessanssin yleisnerouden hengessä tilaa jää myös muille innostuksilleni.