Miksi puhun rahasta?

Olen saanut monia suuttumaan toteamalla, että olen tyytyväinen rahatilanteeseeni. Nyt, kun minulla on sijoituksia jo noin 60 000 euron edestä, tiedostan olevani yhä useamman silmissä täysin tavoittamattomassa tilanteessa. Ystäväni harmittelee, miksi itse ei aloittanut ahkeraa sijoittamista samaan aikaan kuin minä. Menneisyyden ratkaisut eivät kuitenkaan ole minusta tässä mielessä kiinnostavia.

Olennaisempaa on miettiä, mitä haluaisi tehdä nyt, ja millaiset asiat voisivat olla itselle mahdollisia seuraavien kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana. Oma sijoitusurani on kestänyt nyt noin kahdeksan vuotta, enkä alkuaikoina todellakaan sijoittanut sellaisia summia kuin nykyään. Aloitin muutamalla kympillä kuukaudessa ja kasvatin summaa sitä mukaa kuin pystyin. Koko tuon ajan olen tehnyt töitä vain osa-aikaisesti, ensimmäiset vuodet kokopäiväisen opiskelun ohessa. Valtaosalle on täysin mahdollista olla samassa pisteessä kuin minä olen nyt. Siihen vain menee aikaa.

Raha on valtavan hämmentävää. Paljonko sitä pitää olla, että muut eivät enää näe vastaavaa itselleen mahdolliseksi? En muista kuulleeni hämmästelyä 30 000 euron sijoitussalkusta, mutta nyt tilanne on toinen. Samalla maailmassa on valtavasti sijoittajia, joille minun salkkuni on kooltaan ihan nappikauppaa.

Uskon, että rahahämmennykseni tulee kasvamaan samaa tahtia sijoitussalkkuni kanssa. Mitä enemmän rahaa on, sitä hankalammaksi siitä puhuminen käy. En ole dokumentoinut koko rahamatkaani kuten Omavaraisuushaaste, mutta vaikka olisinkin, yhä useampi näkisi tilanteeni pelkkien onnekkaiden sattumien summana. Korkoa korolle -ilmiön, säästeliään elämäntyylin ja omien kulutusarvojen pohtimisen merkitys kokonaisuuteen häviäisi.

Ei ihme, että ihmisten on helpointa viettää aikaa samaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa. Itseäni tällainen kuplautuminen ei kiinnosta, mutta olisi surullinen ajatus, jos minä tai lähipiirini ihmiset emme enää pystyisi keskustelemaan elämämme asioista samaan tapaan rahan takia. Jos rahaa ei ole, voi ymmärrettävästi tuntua ärsyttävältä, että jollakulla toisella on ylimääräistä. Jos rahaa on, voi olla vaikea aidosti tunnetasolla ymmärtää ongelmia, joita rahan puute aiheuttaa. Vaikka olen itsekin elänyt tiukalla opiskelijabudjetilla, en enää voi väittää ymmärtäväni, miltä oikeasti tuntuu, kun tilille tulee pahimmillaan vain 250 euroa kuussa, vaikka olenkin sen kokenut.

Tässä on myös yksi syy, miksi itse haluan yrittää puhua rahasta avoimesti. Lopulta hiljaisuudesta eivät hyödy ketkään muut kuin he, joilla rahaa jo on.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.