Poistin Instagramin puhelimestani kaksi päivää sitten. Viimeiset asiat, jotka aamuisella IG-hetkelläni näin, olivat seuraavat:

1. stoori, josta tulin huonolle tuulelle
2. tuntemattoman yhdysvaltalaisen cam girlin videoselitys sille, miksi oli moraalisesti ok kertoa, että jonkun toisen medialle paljastama asiakas oli ollut myös hänen asiakkaansa
3. Instagramin ilmoitus, että nyt myös toiselle IG-tililleni tulee mainoskatkoja, mikäli en anna lupaa käyttää tietojani kohdennettuun mainontaan.

Totesin, että nyt riittää. Minulle on ihan ok, että Instagram rupeaa näyttämään mainoskatkoja, mutta minulla täytyy olla parempaakin tekemistä kuin niiden tuijottaminen täysin tarpeettomien video- ja kuvasisältöjen välissä. 

Olin ajatellut toteuttaa Instagramista poistumisen vaiheittain siten, että poistan yhden sometilin kerrallaan. Lopulta hetkellinen kiukku saikin minut poistamaan tilien sijasta koko sovelluksen. Tässä on pari asiaa, joista toistaiseksi pidän: Instagramiin meneminen on nyt selkeästi korkeamman kynnyksen takana, kun sovellusta ei ole. Toisaalta on hyvä, että Instagram-tilini ovat yhä olemassa, sillä tarvitsen niitä satunnaisesti töideni hoitamiseen. En olisi vielä pystynyt poistamaan tilejäni kokonaan.

Tuntuu vähän nololta kirjoittaa havainnoista, joita olen tehnyt oltuani kaksi päivää ilman Instagramia. On kuitenkin tehnyt valtavan hyvää tajuta yhä paremmin, kuinka riippuvainen somesta onkaan ollut.

Mitä tarkalleen olen tehnyt Instagramissa? En käytännössä mitään. En ole pitkiin aikoihin julkaissut kuin hyvin satunnaisesti stooreja, ja välillä käyn lyhyttä viestinvaihtoa jonkun kanssa. Valtaosan ajasta kuitenkin selaan tiettyjen puolituttujen tai tuntemattomien influenssereiden stooreja ja sitä, mitä algoritmi sattuukaan tuuttaamaan etusivulleni. 

Olin Instagramissa 1 h 10 min päivässä. Tiedän sen siitä, että minulla oli tunnin aikaraja, johon oli kuitenkin mahdollista saada 10 minuutin lisäys. Otin sen käytännössä joka päivä. Kun helmikuussa muutin puhelimeni mustavalkoiseksi ja sain ruutuaikaa vähennettyä 5–6 tunnista alle 4 tuntiin, myös IG:n käyttöni väheni merkittävästi. Näiden päivien perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että Instagramin poisto on suorastaan romahduttanut puhelimella viettämäni ajan. En ole yksinkertaisesti keksinyt, mitä sillä tekisin.

Ilman Instagramia koen olleeni ärtyneempi ja kaivanneeni enemmän huomiota Whatsappista. Kiinnostavaa on, että en ole ollut sen huomionkipeämpi liveseuraani kohtaan, vaan kaivannut nimenomaan puhelimesta saatavaa pikadopamiinia. Olen spämmännyt kaverille paljon enemmän kuulumisia päivän varrelta kuin tavallisesti.

Jos teen puhelimella jonkin järkevän asian (esim. vastaan reagointia vaativaan viestiin), käyn samalla kurkkaamassa, mitä Instagramissa on tapahtunut. Nyt päädyn jatkuvasti paikallisliikenteen bussisovellukseen, joka on samassa paikassa kuin IG ennen oli, ja tunnen oloni hölmöksi.

Olen myös ollut yhä tietoisempi hetkistä, joina nappaan puhelimen käteeni poistaakseni jotain hankalaa tunnetta. Olen ollut ärtynyt herätessäni myöhään ja yrittänyt hakea puhelimesta lohtua, häiriötä tai jotain, mikä veisi äreyden pois. Olen yrittänyt käyttää sitä poistamaan häpeää, turhautumista ja stressiä. Sellainen hyödyttää tuskin ketään.

”Maistuisiko kuppi teetä?”

Vierailin ensimmäistä kertaa Ritualsin myymälässä, kun etsin itselleni työkalupakiksi sopivaa meikkilaukkua. En ehtinyt kauaa kierrellä, kun takanani jo oli nainen tyylikkäässä univormussa ja kaikkinensa huolitellussa lookissa tarjoamassa minikokoisesta pahvimukista lämmintä teetä. Nyt on suuren maailman menoa, pohdin aivan maistuvaa teetä hörppiessäni.

En löytänyt etsimääni, mutta se ei jäänyt kiinni ainakaan asiakaspalvelun laadusta. Tuntui hassulta saada suomeksi, Suomessa, jotenkin niin formaalia palvelua, mutta olihan se samalla viehättävää.

Kosmetiikkaan ja erityisesti tuoksuihin erikoistunut Rituals pyrkii brändillään korostamaan yksityiskohtien, pienten hetkien ja rituaalien merkitystä. Hiukan sama fiilis oli luksuksellisessa kynttiläkaupassa, johon jollain reissullani eksyin. Mihin tarvitsen 30 euron tuoksukynttilää? Tuskin mihinkään, mutta luulisi, että joka kerta sen sytyttäessä tulisi aivan erityisen luksuksellinen fiilis.

Tuoksukynttilä jäi kauppaan, mutta rituaalien merkitys on jäänyt kiehtomaan. Olen itse etsinyt samaa fiilistä arkeeni muun muassa teen kautta. Kotona ollessani juon käytännössä aina hyvää, teehen erikoistuneesta liikkeestä ostettua irtoteetä. Jos siitä tulee erityinen olo ja hyvä mieli, miksi tuhlaisin aikaani perus-Liptoniin? Kyseessä joka tapauksessa on tuote, jota ilman pystyisi elämään, joten nautiskeluhetkiin voi yhtä hyvin panostaa.

Arjen rituaaleissa on sama fiilis kuin japanilaisia arjen käyttöesineitä käsittelevässä kirjassa, josta puhuin aiemmassa postauksessa. Jotain näennäisen arkista ja yksinkertaista tehdään tavalla, joka nostaa sen tavallisesta poikkeavaksi iloksi. Oli kyseessä sitten laadukas tee, hyväntuoksuinen kynttilä tai tiistaina töihin ehosteeksi valittu lempihuulipuna, yksityiskohtien merkitystä ei kannata vähätellä.

Jopa sinänsä tympeät jutut voivat tuoda rituaalinomaista iloa. En varsinaisesti nauti hampaiden lankaamisesta, mutta teen sen silti joka päivä. Niin hassua kuin se ehkä onkin, tunnen iloa ja kiitollisuutta siitä, että toteutan päivittäin epämiellyttävän mutta itselleni hyväksi olevan rutiinin.

Viime aikoina olen huomannut olevani selkeästi viehättyneempi kauniista asioista ja hyvistä tuoksuista kuin olen aiemmin olettanut olevani. Se on saanut satsaamaan paitsi teehen, myös yhteen kivaan hajuveteen. Sitä ei voi käyttää töissä eikä oikein arjessa muutenkaan, mutta niinä kertoina, kun sipaisen sitä ranteeseeni, luotan, että päivästäni tulee aivan erityisen hyvä.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.

Tiedätkö, kuinka paljon käytät päivittäin puhelinta? Suosittelen joskus tsekkaamaan.

Olen itse seurannut puhelimen käyttöäni jo yli vuoden. Seurannasta on selvinnyt, että käytän puhelinta keskimäärin 4–5 tuntia päivässä. Niistä vähintään 2 vietän sosiaalisen median palveluissa.

Keskiarvo on alkanut vituttaa. Joukossa on toki päiviä, kun en koske puhelimeen juuri ollenkaan, mutta vastavuoroisesti sekaan mahtuu päiviä, kun ruutuaika kipuaa 8 tuntiin.

Helmikuussa päätin kokeilla jotain uutta. Olen jo pitkään tiennyt, että puhelimen näytön muuttaminen mustavalkoiseksi on suosittu neuvo ruutuajan vähentämiseen. Luulin, että omassa Android-puhelimessani tällaista asetusta ei olisi, mutta löysin sen lopulta helppokäyttötoiminnoista värien korjauksen alta.

Puhelimeni on ollut nyt kuukauden mustavalkoisena, ja tällä on ollut järjettömän iso vaikutus ruutuaikaani. En ole yhtenäkään päivänä ollut puhelimella neljää tuntia! Viime viikon keskiarvoni oli 2 h 16 min, mikä on huikea muutos aiempiin tottumuksiini.

Päivittäinen tavoiterajani on vuoden 2025 alusta saakka ollut neljä tuntia. Nyt, kun olen alittanut tuon kokonaisen kuukauden ajan, pudotan tavoitetta 3 h 45 minuuttiin. Aion vähentää tavoitteesta vartin aina, kun olen tottunut alittamaan edellisen tavoitteeni.

Pidempiaikaisena tavoitteenani on, että en olisi puhelimella käytännössä ikinä yli kahta tuntia päivässä. Tämä vaatii jo aika paljon treeniä. Sosiaalisen median käyttöni on jo romahtanut (Instagramia on melkoisen tylsä selata mustavalkoisena), mutta teen puhelimella paljon myös asioita, jotka ovat sinänsä ihan järkeviä. Reissussa ruutuaikaa tulee Google Mapsin tuijottamisesta, ja välillä saatan katsoa Netflixiä tietokoneen sijaan puhelimelta. 

Aika näyttää, pystynkö kompensoimaan poikkeuspäiviä niin, että olen useimpina päivinä puhelimella esim. vain 45 minuuttia. Tällä saattaisi silti olla jo kohtalaisia vaikutuksia ihmissuhteisiini, sillä pidän yhteyttä moniin lähinnä Whatsappin kautta. Puheluitahan ruutuaikaan ei lasketa, joten ehkä etäystäville tulisi soiteltua enemmän?

Tähän mennessä olen huomannut tällaisia vaikutuksia:

• Olen vähemmän stressaantunut.
• Suhtaudun hyväntuulisemmin elämään ja tulevaisuuteen.
• Minulla on ollut yllättävän paljon aikaa tehdä muita asioita, kuten harrastaa liikuntaa.
• Olen ollut enemmän tietokoneella, mikä ei kuitenkaan ole huono juttu: olen perustanut tämän blogin ja ryhtynyt kirjoittamaan selkeästi aiempaa enemmän.
• Olen lukenut ja kuunnellut enemmän kirjoja.

Heh, kuka olisi uskonut, että jos päivästä nappaa pari tuntia muuhun kuin puhelimen toljottamiseen, se voi oikeasti tehdä näin hyvää.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.