-
Väärinymmärryksen taito
Pääsin aiemmassa postauksessa alkuun reissukuulumisten purkamisessa. Totesin matkailun tekevän hyvää muun muassa juuri siksi, että se auttaa näkemään asioita, joita omassa arjessa ei välttämättä tule vastaan.
Yksi asia, jonka tällä matkalla jouduin moneen kertaan kohtaamaan, on se, että minut ymmärretään väärin. Sitä toki tapahtuu jatkuvasti Suomi-arjessakin, mutta nyt syynä oli kerta toisensa jälkeen vaihteleva ja usein olematon yhteisen kielen taso. Kun kaikki asiat eivät myöskään toimi samalla logiikalla kuin Suomessa, kohtaa jatkuvasti epävarmuuden siitä, mitä tässä nyt pitäisikään tehdä. Hankala kombo.
Olen tottunut siihen, että jos joku ymmärtää minut eri tavalla kuin olen tarkoittanut, on minun tehtäväni korjata tilanne. Miten virkistävää olikaan päätyä kaiken aikaa tilanteisiin, joissa se ei ollut yksinkertaisesti mahdollista! Vaikka olisin kuinka halunnut selittää itseni paremmin, minulla ei olisi ollut sanoja sen tekemiseksi.
Väärin ymmäretyksi tuleminen on jotain, mitä olen muutenkin pyrkinyt harjoittelemaan kuluvana keväänä. Blogin kirjoittaminen tiukahkolla aikarajalla on yksi tapa treenata.
Totuus oli, että en ollut ainoa, joka sähläsi ns. vitusti. Muita ihmisiä seuraamalla havaitsin, että kaikki olivat vähän väliä aivan yhtä hämmentävissä tilanteissa. Vaikka soimasin omia puutteitani, vika ei itse asiassa ollutkaan minussa. Tuntui helpolta uskoa siihen, että kaikki – paikalliset, turistit, asiakaspalvelijat ja muut – yrittivät joka hetkessä kulloisenkin parhaansa. Siinä, että lopputulos on milloin mitäkin, ei ehkä olekaan mitään henkilökohtaista. Säätö kuuluu ihmisluonteeseen.
Tähän tekstiin meni seitsemän minuuttia.
-
Neuvoja matkalla suorittamiseen
Kuten tarkkasilmäiset huomasivat, muutama julkaisupäivä jäi välistä. Syynä tähän oli se, että olin reissussa, eikä mukanani ollut kuin puhelin, jolla minua ei huvittanut matkalta alkaa ihmetellä blogipostauksia. Ennen tätä en ollut lomaillut ulkomailla puoleentoista vuoteen, mikä tuntuu massiivisen pitkältä ajalta siihen nähden, kuinka paljon olen elämässäni reissannut.
Vanhemmiltani olen oppinut, että matkailu kannattaa aina. Ohje ei ehkä ota huomioon globaalia ilmastokriisiä, mutta kannustaa epämukavuusalueille ja kohtaamaan omasta arjesta poikkeavia asioita. Nyt, kun reissasin jälleen muuallakin kuin ihan perusturistit, muistin paremmin, mitä tämä tarkoittaa. Suomi-arjessanikin olen tietoisesti hakeutunut esimerkiksi vapaaehtoistöihin, joissa kohtaan itseeni verrattuna todella erilaisten ongelmien kanssa painivia ihmisiä. Uskon vaihtelevien kohtaamisten olevan ainoa tapa aidosti ymmärtää, että en jaa samaa todellisuutta jokaisen vastaantulijan kanssa.
Reissussa tapasin runsaasti ihmisiä, joille oli tärkeää suorittaa matkalla tietyt asiat. Sen sijaan, että he olisivat pohtineet, miksi haluavat tehdä tiettyjä juttuja, he vain toteuttivat sen, mitä opaskirja käski. Osalle se oli ehkä juuri sitä, mitä kaipasikin. Osalle kyse oli siitä, että aika ei tuntunut riittävän muuhun. Osa ajatteli, että näinhän tämä kuuluu tehdä.
Ohessa muutama ohje suorituskeskeiseen ulkomaanmatkaan:
Pitkä viikonloppu Pariisissa
Saavu Pariisiin aamulennolla, jotta saat matkasta mahdollisimman paljon irti. Kannattaa toivoa, että tänään ei sada, sillä koko päivä menee ulkona. Ensimmäinen päivä on hyvä käyttää kiertelyyn ainakin siltä osin kuin joutuu kuljettamaan matkatavaroita mukanaan ennen check-iniä hotelliin. Olet joka tapauksessa liian myöhään liikkeellä, että enää kannattaisi alkaa jonottaa Louvreen tai Eiffel-torniin, joten jätetään ne huomisen murheeksi. Champs-Elyseen, Montmartren ja Seinen varrella kävelyn yhdistää toisiinsa vaivattomasti parilla metromatkalla, ja ehdit kätevästi kiertää useita keskeisiä alueita.
Ennen illalliselle lähtöä ehdit hotelliin vaihtamaan ylle paremmat vaatteet, sillä olet luonnollisesti varannut etukäteen illallisen Moulin Rougen kabareen yhteydestä. Samalla tulee nähtyä sekin.
Seuraavana päivänä heräät aikaisin, viimeistään kuudelta, jotta ehdit ajoissa jonottamaan Louvren aukeamista. Jos hotellista ei vielä saa tuohon aikaan ruokaa, olet toivottavasti kerännyt itsellesi aamupalan edellisen päivän illallistähteistä. On sanottu, että jos viettäisi Louvressa kolme kuukautta, ehtisi käyttää kolme sekuntia jokaisen taideteoksen ihmettelemiseen. Sinulla on hyvin aikaa nähdä ihmisjoukko Mona Lisan edessä. Tuliaispuodin kautta lähdettyäsi kierrät Lafayetten, katakombit, Pere-Lachaisen hautausmaan, jossa Jim Morrisonin väitetty hauta, ja Pompidou-keskuksen. Jos matkalla vastaan tulee taidegallerioita, kannattaa kiertää nekin, mutta harkitse tarkkaan, onko kahviloissa istuskelulle aikaa. Tavoitteena on kiertää kaupunkia ainakin 20 000 askeleen edestä, jotta voit kertoa muille tehneesi niin. Illallinen Seinen-risteilyllä.
Kolmantena päivänä on tuliaisostosten aika. Se hoituu kätevästi samalla, kun jonotat Eiffel-torniin, sillä alue on täynnä avaimenperäkaupustelijoita. Eiffel-tornin jälkeen jatkamme yläilmojen tunnelmissa, sillä matka vie Riemukaarelle ja lopulta Notre Dameen, jotta voit vertailla, miltä eri korkeuksissa tuntuu. Kaikesta kiipeilystä tulee varmasti nälkä, joten palaa illan koittaessa lähtöpisteeseesi ja syö mukava illallinen Eiffel-tornin keskikerroksessa.
Ota sunnuntaina alkuiltapäivästä lento Suomeen. Olet joka tapauksessa niin väsynyt ympäriinsä juoksentelusta, että on turha tuhlata aikaansa yrittäen keksiä, mitä tekisi viimeisenä päivänä.
Pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan
Pariisin-matkaa helpompi, mutta tarvitset hieman enemmän aikaa. Luvassa on myös ihan eri tavalla aikaa mietiskelylle, joten varaudu kohtaamaan itsesi kaikessa rauhassa! Kymmenen päivää pitäisi riittää hyvin 300 kilometrin vaellukseen Leonista Santiagon katedraalille. Et todennäköisesti ehdi saada liikaa rakkoja, mutta jos kuitenkin ehdit, se vain täydentää kokemusta. Rasitusvamma antaisi jo todentuntuisempaa kuvaa keskiaikaisista kärsimyksistä.
Lähde liikkeelle aamuviideltä, jotta ehdit kulkea ensimmäiset kymmenen kilometriä ennen auringonnousua. Tämän jälkeen voit pysähtyä vartiksi ja syödä vaikkapa kinkkusämpylän. Sitten voit hidastaa tahtia ja ehdit kuitenkin kulkea viisitoista kilometriä ennen puoltapäivää. Tämä on tärkeää, jotta iltapäivään jää enää viisi pakollista kilometriä. Olisi kuitenkin hyvä, jos saisit käveltyä vielä seitsemän lisää, jotta pystyt kirimään matkaa umpeen ja varmistamaan, että sinulla on perille Santiagoon päästessäsi aikaa kiertää lukuisat tuliaispuodit, katedraalikin, jos se nyt on olennaista.
Muista kertoa vastaantulijoille, kuinka monta kilometriä olet jo kävellyt tänään, montako kävelet vielä tänään, ja millaisia jalkavaivoja sinulla on ja miten kävelet koko matkan niistä huolimatta. Jos joku valittelee kipuja ja soittaa taksia, mulkaise ja tiedä, että sinä olet ainakin toteuttanut reissun oikein. Mene aikaisin nukkumaan, paitsi jos pyhiinvaeltajien illallisella tarjottavaa viiniä on vielä jäljellä. Toista seuraavina yhdeksänä päivänä. Muista, että kipu, epämukavuus, kiire ja ahdistus kuuluvat asiaan, ja kaiken merkitys selviää, kun pääset katedraalille ottamaan itsestäsi kuvan Instagramiin.
Reppureissu Euroopan halki
Tämä sopii useimpien aikatauluihin ja budjetteihin, sillä mahdollisuudet ovat loputtomia. Jos lähdet Vaasasta, Porista, Turusta tai Helsingistä, kannattaa hypätä Varsovaan kulkevan Flixbussin kyytiin. Toista vuorokautta kestävälle matkalle tulee hintaa ehkä viisikymppiä, ja näet samalla kätevästi koko Baltian ja hyvän verran Puolaa. Vaihda Varsovassa toiseen kulkuneuvoon ja suuntaa minne tahansa. Historianörteille voin suositella Krakovaa ja Auschwitzia, pervoille Berliiniä ja kulttuuriväelle jo aiemmin esittelemääni Pariisia. Jutun juju on kuitenkin vaihtaa kaupunkia ja mielellään maata joka päivä; säästät valtavasti majoituskuluissa, kun kuljet joka yö bussilla tai junalla seuraavaan kohteeseen. Näin saat maksimoitua tarjolla olevien valtioiden tsekkaamisen ja loputtomasti vakuuttavia tarinoita kotiinpaluuta varten.
Ota näistä vinkeistä talteen haluamasi, mielellään kaikki. Kannustan kuitenkin edes hetkeksi pysähtymään ja kysymään itseltä: onko tämä sitä, mitä varten lähdin matkalle?
Kirjoitin reissuparodioita näköjään lopulta 30 minuuttia. Oli ehkä joku mielipide purettavana.
-
Asiakkaiden häpeä on turhaa, mutta tarttuu
Seksityöntekijänä tiedän, että häpeä tarttuu. En häpeä töissäni, mutta kannan paljon asiakkaideni häpeästä. On paljon pokia, jotka nauttivat estoitta, mutta myös paljon niitä, joilla on valtavasti epävarmuutta itsestään ja seksikkyydestään – kuten aika monella ihmisellä ylipäätään.
Minulle on tärkeää, että asiakkaani käyttäytyy minua kohtaan kunnioittavasti ja kuuntelee, mitä sanon. Sen jälkeen muulla ei juuri olekaan väliä. Hyvä hygienia on erittäin arvostettua, mutta totuus on, että yllättävän moni ei joko osaa tai välitä peseytyä kunnolla.
Sillä sen sijaan ei ole merkitystä, minkä näköinen, kokoinen tai ikäinen joku on. Sukupuolella ei ole minulle väliä, ja ainoa seksitaito, jolla on minulle merkitystä, on tosiaan kyky kommunikoida toiveistaan ja ymmärtää minun rajani. En silti ole taikuri. Toisinaan jokin asento ei ole helpoin tai ylipäätään mahdollinen: Esimerkiksi jos asiakas haluaisi nostaa minut seinää vasten, hänellä täytyy olla riittävästi voimaa. Jos asiakkaan penis ei seiso, pystyn ammattilaisena tarjoamaan silti nautinnollisen kokemuksen, mutta en voi taata yhdyntää. Näillä ei kuitenkaan ole minulle merkitystä, enkä odota asiakkaan tarjoavan minulle muuta nautintoa kuin laskuttamani summan.
Moni kuitenkin pelkää, mitä heistä ajattelen. Ihmiset häpeävät genitaalejaan, vatsojaan, lihaksettomuuttaan, ikäänsä, varpaanvälejään, hampaitaan, karvoitustaan ja neniään. Kaikki eivät halua olla edessäni alasti, ja jotkut jännittävät hirveästi, osaavatko esimerkiksi koskea minua oikein – toisinaan niin paljon, että ohjeiden kuuntelu käy mahdottomaksi.
Jos toinen kokee olevansa ällö, huono ja osaamaton, palveluntarjoajalta vaaditaan paljon tunnetaitoja. Olen hyvä kannattelemaan toisten tunteita, mutta se käy totisesti työstä. Toisinaan menee kauan, ennen kuin saan toisen pahan olon ravistetuksi pois itsestäni.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.
-
Häpeä
Ryhdyin alkuvuodesta kirjoittamaan ylös mieleen tulevia asioita, joita häpeän. Kaveri totesi, että tuohan on kuin tekisi muistilistan kaikesta, mitä täytyy muistaa hävetä huomennakin. Huomautin, että jos olen hävennyt jotain asiaa 15-vuotiaasta saakka, se tuskin muuttuu pahemmaksi, jos kirjoitan häpeäni ylös.
Aloitin listan, koska halusin tutkia kokemuksiani häpeästä. En vielä koe oppineeni ymmärtämään häpeääni sen enempää kuin aiemminkaan, mutta auki kirjoitettuna häpeää on silti ollut helpompi tarkastella. Tapahtumiin on ollut helpompi löytää muitakin sävyjä kuin vain kaiken syövä, keskellä yötä iskevä ja uuvuttavan syvä häpeä.
Tänään haluan jakaa joitain asioita, joita häpeän. Kokoamani listan tarkastelun sijaan pyrin muistamaan ulkomuistista sen verran kuin noin 10 minuutissa ehdin.
- Häpeän sitä, että puhuin pitkästä aikaa vierasta kieltä uuden tyypin kanssa ja sekoilin sanoissani ihan huolella.
- Häpeän sitä, että en teini-ikäisenä tajunnut, että seksissä kannattaa käyttää liukuvoidetta.
- Häpeän sitä, että minulla menee aina ikuisuus vastata sähköposteihin.
- Häpeän sitä, että en osannut ilmaista itseäni ja hillitä tunteitani paremmin ystäväni juhlien jälkeisessä konfliktitilanteessa.
- Häpeän sitä, että kolmosluokkalaisena kysyin Anneliksi esittäytyneeltä tytöltä, kirjoitetaanko hänen nimensä yhdellä vai kahdella n-kirjaimella – ja jatkoin vielä pohtimalla, että olisikin kyllä erikoista, jos se kirjoitettaisiin vain yhdellä.
- Häpeän sitä, että olen julkaissut kirjallisen teoksen, josta en osaa olla ylpeä. (En siis häpeä kyseistä teosta, mutta häpeän sitä, miten suhtaudun siihen.)
- Häpeän sitä, millainen sävy äänessäni on, kun puhun englantia.
- Häpeän sitä, että olen palkkatöissä näyttänyt, kun jokin on tuntunut kohtuuttomalta tai epäreilulta.
- Häpeän kertoja, kun olen ehdottanut jotain ja tajunnut ehdottaneeni jotain toisen mielestä aivan tyhmää.
- Häpeän jalkoihini tulevia kovettumia. Minua on lapsena kiusattu ihokarvoista ja urheilun kovettamista jalkapohjista. Ensin mainitut muutin bisnekseksi, toiset hoituvat rasvalla. Silti yhä toisinaan hävettää, jos jalkoihini kiinnitetään positiivistakaan huomiota.
Kun katson listaa asioista, joita häpeän, minun on helppo tuntea itseäni kohtaan myötätuntoa. Nähdä tilanteet, joissa olen yrittänyt parhaani, ollut rohkea ja uskaltanut epäonnistua. Sanoa ääneen jotain, mikä on tuntunut tärkeältä. Miten jännää onkaan, että vaikka kukaan muu ei a) muistaisi b) välittäisi c) ajattelisi samoin, tämä kaikki kulkee tänäänkin matkassani.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla. Olisi hauska kuulla, miltä sinusta tuntui lukea toisen ihmisen häpeästä. <3
-
Unelma-asiakas
Luonani kävi hiljattain tyyppi, joka oli niin lähellä unelma-asiakasta (jollaista en olisi etukäteen tunnistanut), että hän inspiroi pohtimaan teemaa tarkemminkin. En edellytä asiakkailtani muuta kuin kohteliaisuutta, rajojen kunnioitusta, perushygieniaa ja sitä, että tapaamisilla ollaan selvin päin. Mutta mistä osaisin unelmoida?
Minusta oli ihanaa päästä tapaamisella kertomaan asioista, joista toinen oli kiinnostunut ja joita itse harrastan. Kerroin shibarista ja tantrasta ja onnistuin mielestäni hyvin tiivistämään kummastakin olennaisen. Asiakas oli innoissaan kokeilemassa uusia asioita ja luotti selkeästi siihen, että minä ja kanssani tapaamisella ollut kollegani hoidamme tilanteen ilman, että hänen tarvitsee häslätä.
Unelma-asiakkaani osaa käyttää rahaa elämyksiin – ja minuun. Hän ei ota halvinta aikaa, vaan sen mittaisen, että hän saa nauttia rauhassa. Lisäksi hän on hauskaa seuraa ja kiinnostunut edes osin samoista asioista kuin minä. Hengaisin mielelläni esimerkiksi sijoittajan, tantraharrastajan tai kirjallisuusnörtin kanssa. Yrittäjyydestäkin puhun mielelläni, jos keskustelu on jotain muuta kuin loputonta marmatusta yrittämisen vaikeudesta (vaikka marmatettavaa olisikin).
En ole toistaiseksi koskaan käynyt esimerkiksi illallistreffeillä, mutta kivan tyypin kanssa voisin hyvin lähteä. Asiakas voisi vuokrata luksussviitin tai vaikkapa BDSM-kammion leikkejämme varten, ja minä pääsisin esittelemään taitojani rauhassa.
Myös viestinnässään unelma-asiakkaani on järkevä. Hän ei vänkää, ei säädä, vaan kysyy olennaiset asiat, varaa ajan ja maksaa vielä varausmaksunkin, vaikka en sellaista yleensä pyydä.
Olen viime aikoina viihdyttänyt asiakkaita selkeästi aiempaa omakohtaisemmilla tarinoilla elämästäni. Olen kertonut seikkailuistani ulkomailla, harrastuksistani ja hiukan jopa opinnoistani ja sijoittamisesta. Vaikka tämä blogi ei ole asiakashankintaa varten, tutkiskelen täälläkin jakamisen ja yksityisyyden rajoja. Olen huomannut, että mukavassa seurassa monista asioista voi ihan hyvin kertoa osan ja silti jättää elämästään paljon omaan tietoonsa.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.
-
Työelämä = parisuhde?
Mietin usein sitä, miten paljon yhteistä työelämällä ja parisuhteilla on. Kulttuurimme arvostaa pitkiä vakituisia liittoja, ja kaikki muu nähdään yhä jonkinlaisena välivaiheena. Hyvässä suhteessa kumpikin antaa ja saa: työntekijä saa palkkaa ja iloa tai merkitystä päiviinsä, työnantaja saa tarvitsemansa työpanoksen ja sitä kautta rahaa.
Sivustaseuraajana minusta on hämmentävää, miten harvoin homma oikeasti toimii tasapainoisesti molempien eduksi. Toisin kuin parisuhteessa, työelämässä nähdään itsestäänselvyytenä, että toinen osapuoli (työnantaja) on paljon vahvemmassa asemassa kuin toinen (työntekijä). Lopputuloksena moni työntekijä kokee, että hänen on tyydyttävä vähimpään mahdolliseen, onhan hän koska tahansa korvattavissa eikä hän koskaan mitään tämän parempaa työpaikkaa saisikaan.
Tällä hetkellä toki eletään poikkeuksellisen syvän työttömyyden aikaa, mutta tämäkään aika ei kohtele kaikkia aloja tasa-arvoisesti. Tosiasiassa monella työpaikalla on nyt ja tulevaisuudessa pulaa osaavista ammattilaisista. Minusta on ihmeellistä, miksi työnantajat eivät ole tästä nykyistä enemmän huolissaan. Oletetaan, että tekoäly ratkaisee kaikki ongelmat ja hoitaa tulevaisuudessa kaikki ne toimistoduunit, joihin tällä hetkellä vielä tarvitaan ihmisiä. Ajatellaan, että jonossa tosiaan on nyt ja ikuisesti kymmenen vielä parempaa jokaista nykyistä työntekijää kohden.
Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa ilmeisen puoluepoliittista tekstiä vaan hämmästellä työelämän epätasapainoisuutta. Työntekijät eivät näe vaihtoehtoja eivätkä työnantajat näe riskejä. Sitten jälkimmäiset motkottavat, kun työntekijöille ei enää kelpaakaan mikä tahansa.
Fakta toki on, että valtaosa meistä on riippuvaisia työstä saatavista tuloista. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että työnantajat ovat yhtä lailla riippuvaisia työntekijöistään.
Tekoäly: Jos puolisosi alkaisi puhua vaihtavansa sinut seksirobottiin, roikkuisitko mukana? Toivottavasti et. Jos meininki ei muuttuisi, keräisit sen verran säästöön, että pystyt aloittamaan uuden elämän jonkun sellaisen kanssa, joka ymmärtää ihmiskohtaamisten arvon.
Oletus olla koko ajan saatavilla: Jos FWB:si soittelisi kännissä minä vuorokaudenaikana tahansa ja odottaisi, että olisit valmis hyppäämään taksiin päästäksesi panemaan, roikkuisitko mukana? Toivottavasti joku frendisi sanoisi, että tuo ei muuten ole ok, ja keksisit viikonloppuihisi parempaa tekemistä.
Aika loppuu, nyyh. Mutta miksi työelämässä yhä siedetään niin paljon sellaista, mitä kenenkään ei pitäisi sietää rakkauselämässä?
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.
-
Arkiunelmia
Kurtisaani on paitsi nimimerkki, jota käytän blogatessani, myös eräänlainen alter ego, supersankariversio itsestäni. Kurtisaani on hieman minua sensuellimpi, itsevarmempi, nykyhetkestä tietoisempi ja monissa itseäni kiehtovissa lajeissa minua taitavampi. Hänen arkensa on tasaista ja selkeiden rutiinien sävyttämää, ja hän ymmärtää toisteisuuden merkityksen tyytyväisyydelle.
Supersankarihahmon sanoittaminen tuntuu hauskalta, koska kaikki, mitä kurtisaani osaa ja tekee, ei automaattisesti ole jotain, mitä minun pitäisi myös tehdä. Toisaalta kurtisaanin esimerkki voi hyvinkin kannustaa minua ottamaan samoja elementtejä myös oikeaan arkeeni. Siksi kurtisaanin toiminnan pohdiskelu on myös tapa tutkiskella arkisia haaveitani, ja niihin palaaminen on toistuva ilo.
Liikunta
Kurtisaani liikuttaa kehoaan päivittäin siksi, että se tekee hänelle hyvää. Ei siksi, että pitäisi, eikä ainoastaan siirtyäkseen paikasta A paikkaan B. Tämän ja ensi vuoden tavoitteisiini lukeutuu juurruttaa liikunta osaksi arkirutiinejani. Pienikin treeni riittää: olen saanut vatsalihakset jumiin ihan muutaman minuutinkin ilmajoogalla. Tärkeintä olisi, että homma olisi mahdollisimman toistuvaa. Laji voisi silti vaihdella. Unelmissani napsisin viikkooni välillä juoksulenkin, kuntosalitreenin tai vaikka vesijumppaa, välillä joogaa, ilmajoogaa, vastuskuminauhoilla kotona treenaamista, tanssia tai ihan vain ekstrapitkän kävelylenkin.
Toisinaan tuntuu, että liikunnassa hankalinta on muistaa tehdä sitä päivästä toiseen. Ei edes se, että homma ei huvittaisi, vaan ihan vain se, että sitä ei tule ajatelleeksi. Harkitsen käyväni edes jokusen kerran myös personal trainerin juttusilla, joskaan en tiedä, ratkaisisiko ulkopuolinen ammattilainen rutiinin muodostamisen haastetta. Jonkinlainen ryhmäpaine tai edes kannuste jakaa liikuntakuulumisia muille kyllä auttaisi. Ehkä blogissa voisi kokeilla pitää myös liikuntapäiväkirjaa?
Ruoka
Kurtisaani syö joka päivä jotain, mistä hän ilahtuu. Arkeni on niin vaihtelevaa siirtyessäni kaupungista toiseen, että arkiruokailujen suunnitteleminen on ainainen haaste. Olen alkanut osoittaa orastavaa kiinnostusta ruuanlaittoa kohtaan, ja toivoisin, että tästä tulisi edes satunnainen viikonloppujen harrastus: ostaisin oikeasti hyviä raaka-aineita ja valmistaisin ruuan alusta loppuun itse.
Ruokapäiväkirjan pitäminen voisi olla yksi tapa tukea tietoista syömistä, mutta ehkä sitäkin enemmän tykkäisin, jos minulla olisi valmis lista erilaisia ruokia, joista tykkään, joita osaan tehdä tai joita olen utelias kokeilemaan. Ehkä tämä olisi ratkaisu myös liikkumiseen: kun on kaupassa tai kun pitäisi ryhtyä urheilemaan, on hankala muistaa, mitä kaikkea kivaa ja kiinnostavaa maailmassa on. Listasta voisi olla helpompi katsoa, mitäs jännää juuri tänään tekisi mieli.
Kirjoittaminen
Kurtisaani lukee ja kirjoittaa aktiivisesti. Kirjoittaminen on hänen lajinsa, ja siinä kehittyminen vaatii toistoa ja toisaalta muiden vaikutteista inspiroitumista ja oppimista. Olen edelleen valtavan iloinen, että tämä on yhä selkeämmin päivittäistä arkeani. Vaikka blogitekstini ovat lyhyitä, olen onnistunut kirjoittamaan niitä vähintään yhden päivässä, ja se tuntuu valtavan tärkeältä kirjoitusrutiiniani ajatellen. Myös lukeminen on kevään aikana maistunut, enkä edelleenkään voi liiaksi korostaa puhelimen tuijottelusta vapautuneen ajan merkitystä.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.
-
Verovähennykset, lyhyt oppimäärä
Selitin eilen, miten veroja maksetaan. En tosin selittänyt kirjaimellisesti, miten niitä maksetaan. Ainakin käteisellä verojen maksamisesta tulee myöhemmin oma postauksensa!
Jatketaan siitä, mihin jäätiin, eli verovähennyksistä. Nämä ovat se juttu, joka tekee verojen maksamisesta oikeasti monimutkaisempaa. Moni palkkaa kirjanpitäjän, jotta ei joudu itse pähkäilemään aihetta ihan niin paljon, ja sitä suosittelen aloitteleville yrittäjille ja ihmisille, jotka eivät halua käyttää siihen omaa aikaansa. Jokaisen on kuitenkin hyvä ymmärtää perusteet. Tässä uusin osa sarjaamme kirjanpitoa vartissa.
Verovähennykset tarkoittavat asioita, joiden ansiosta sinun ei tarvitsekaan maksaa niin paljon veroja. Tällaisia ovat esimerkiksi hankinnat, joita olet tehnyt mahdollistaaksesi seksin myymisen.
Mahdollisia vähennettäviä kuluja ovat esimerkiksi:
- kondomien ostaminen
- työpuhelimen ostaminen
- liittymän hankkiminen työpuhelimeen
- vain asiakkaiden kanssa käytettävien seksivälineiden ostaminen
- työhuoneen tai keikkakämpän vuokra
- matkakulut asiakkaan luokse tai keikalle toiseen kaupunkiin
- yrittäjän eläkevakuutus (yel)
- kirjanpitäjän palkkiot
- työnohjauksen ja mentoroinnin kulut
Miten verovähennykset sitten saa? Nekin ilmoitetaan verottajalle, aivan kuten tienaamasi summatkin. Jos esimerkiksi olet tienannut 1000 euroa ja käyttänyt työhuoneen päivävuokraan, bussilippuun ja kumeihin yhteensä 100 euroa, maksat veroa vain 900 eurosta. Verottaja ei tässä kohtaa kysele kuitteja sen enempää myynneistä kuin kuluistakaan, mutta sinulla on velvollisuus pystyä tarvittaessa todistamaan, että ilmoittamasi asiat pitävät paikkansa.
Vähennyksistä monimutkaisia tekee se, että niitä on niin järjettömän paljon. Jos asiaan ei ole perehtynyt (ja toisinaan vaikka olisikin), on myös vaikea tietää, mitä kaikkea voi vähentää. Mahdollisiin vähennyksiin vaikuttaa merkittävästi se, millaista seksityötä tekee. Jos omaan työhön kuuluu esimerkiksi sosiaalisen median markkinointia, rengasvalot, kamerat ja kuvausrekvisiitat voi vähentää verotuksessa. Jos taas ainoa, mihin käytän järjestelmäkameraa, on söpöjen koirakuvien ottaminen omaan valokuva-albumiini, en voi vähentää sitä seksialan yritykseni kuluna.
Verotuksesta ja verovähennyksistä riittää, että ymmärtää perusasiat. Kuitenkin mitä paremmin systeemiä ymmärtää, sitä paremmin sitä osaa hyödyntää. Siinä kohtaa kun verojen maksaminen, yllä mainitun tyyppisten verovähennysten tekeminen ja tietenkin itse työ rupeaa tuntumaan helpolta, voi alkaa miettiä syventävän tason kysymyksiä. Onko tuloja jo niin paljon, että kannattaisikin perustaa osakeyhtiö? Silloin voisi maksaa itselleen vuodessa 400 euroa verovapaata liikuntaetua, siis esimerkiksi kuntosalijäsenyyttä.
Verojen maksamiseen on ainakin kolme hyvää syytä:
- rahat, jotka tienaat, ovat lainkin silmissä sinun
- pystyt tekemään järkeviä rahavalintoja
- voit tuntea itsesi kokonaisemmaksi yhteiskunnan jäseneksi
Kukaan ei kuitenkaan oleta, että sinun tulisi maksaa enemmän veroja kuin laki vaatii. Kannattaa siis ottaa verovähennysten alkeetkin haltuun.
Tähän tekstiin meni 20 minuuttia.
-
Miten veroja maksetaan?
Kerroin edellisessä postauksessa, miksi veroja kannattaa maksaa. Puhutaan nyt hetki siitä, miten homma hoidetaan.
Huomautan kuitenkin, että en ole taloushallinnon ammattilainen. Kommenttini ovat enemmän vertaistuellisia ja verojen maksuun kannustavia kuin eksakteja toimintaohjeita. Olen kuitenkin huomannut, että kirjanpito ja verojen maksaminen ovat monille täysin hahmottomia möykkyjä, joten koitan puhua aiheesta kuin viisivuotiaalle. (Tai ehkä 18-vuotiaalle, en tiedä miksi puhuisin sitä nuoremmalle seksialan verotuksesta. Mutta ymmärrätte kyllä, mitä tarkoitan.)
Verojen maksaminen tarkoittaa sitä, että ilmoitat verottajalle, kuinka paljon rahaa olet saanut, ja verottaja kertoo, paljonko veroja siitä pitää maksaa. Tämä tehdään Omaverossa, jossa siis ilmoitat, kuinka monta euroa olet tänä vuonna tehnyt. Verottaja ei kerää sinulta kuitteja tai kysele yksityiskohtaisesti, mistä rahat ovat tulleet. Samalla on ihan fine kertoa verottajalle, että rahat ovat tulleet seksiä myymällä.
Yksinkertaisimmillaan homma menee siis noin. Käytännössä verojen maksaminen on silti vähän (mutta ei kauheasti!) monimutkaisempaa kuin ensin selittämäni. Puhutaan siis ennakkoveroista ja verovähennyksistä.
Verottajaa ei oikeastaan kiinnosta, mitä teet tänä vuonna. Sen sijaan verottajaa kiinnostaa, mitä teit viime vuonna. Siksi verottajalle riittää, että ilmoitat viime vuoden (esim. vuoden 2025) tulosi veroilmoituksella tänä keväänä (vuonna 2026). Sinun kannaltasi voi kuitenkin olla parempi, että maksat veroja pitkin kuluvaa vuotta. Muuten sinulle voisi tulla seuraavana vuonna maksettavaksi aikamoinen potti veroja. Tänä vuonna (2026) maksamiani veroja kutsutaan ennakkoveroiksi. Maksan ne ennakkoon, jotta minun ei tarvitse maksaa niitä vuonna 2027.
Saadakseni päätöksen ennakkoveroista ilmoitan verottajalle, paljonko uskon tienaavani tänä vuonna. Sen perusteella verottaja kertoo, paljonko minun tulee maksaa ennakkoveroja. Jos huomaan, että en tienaakaan niin paljon kuin odotin tai että teenkin paljon enemmän rahaa, voin ilmoittaa siitä verottajalle missä kohtaa vuotta tahansa.
Toinen monimutkaistava asia ovat verovähennykset, joista kirjoitan ihan oman postauksensa.
Kirjanpito ei tarkoita mitään sen ihmeempää kuin että merkitset ylös, paljonko rahaa sinulle on tullut ja paljonko rahaa olet käyttänyt niiden tienaamiseen. Merkitset siis ylös seksin myyntiin liittyvät tulot ja menot. Tätä ei ole mikään absoluuttinen pakko tehdä joka viikko tai kuukausi, mutta kokonaisuuden hahmottamisen (ja mahdollisten arvonlisäverojen maksamisen) kannalta voi olla helpompi tarkkailla tuloja ja menoja ennemmin kuukausi- kuin vaikka kvartaalitasolla.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla. Kuten näkyy, verovähennykset jäivät seuraavaan päivään, kun hyppäsinkin puhumaan kirjanpidosta. Det händer.
-
Miksi kannattaa maksaa verot?
”Pakko ei ole kuin maksaa veroja ja kuolla”, kuten aurinkoinen sananlasku sanoo. Pakko on silti huono motivaattori. Mikä olisi parempi?
Seksin myyminen on täysin laillista, kunhan työstään maksaa verot. Samalla verojen maksaminen voi tuntua aika isolta möröltä, kun kaikki raha tulee käteisenä, pankit kieltäytyvät yhteistyöstä ja yellikin pitää laskea jonkin kuvitteellisen saman alan palkansaajan tulojen pohjalta. Helpompi olisi jättää käteiset omaksi tiedokseen.
Vai olisiko? Käteisellä rahalla on hyvin hankala elää nyky-yhteiskunnassa. Vähintään asumiskulut on käytännössä pakko maksaa pankkitililtä. Käteistä on myös vaikea käyttää tulevaisuuden kannalta hyviin hankintoihin; pimeällä rahalla ei ostella järkeviä indeksirahastoja.
Sijoittaminen voi tuntua kaukaiselta ajatukselta tilanteessa, jossa ajatukset pyörivät lähinnä tämän ja ehkä ensi kuun laskujen maksamisessa. Säästäminen voi tuntua jopa omien arvojen vastaiselta toiminnalta, joltain, mitä tekevät vain rikkaat ja ahneet.
Tosiasiassa säästäminen mahdollistaa valtavasti hyvää ihan jokaiselle. Sen avulla pystyy huolehtimaan, ettei tulevaisuudessa(kaan) joudu tekemään asioita, joita ei halua. Säästöjä voi käyttää rakkaidensa auttamiseen ja itsensä pelastamiseen vaikeista tilanteista. Vaikka suosittelen säästämistä kenelle tahansa, sanoisin, että seksialalla on aivan erityisen tärkeää pyrkiä tilanteeseen, jossa voi aidosti päättää, milloin, missä, kenen kanssa ja kuinka paljon työskentelee.
Säästämisen lisäksi verojen maksuun kannustavat omat arvot. Valtaosa haluaa tuntea olonsa kokonaiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Tämä on hankalaa, jos ei kanna korttaan kekoon. Seksityöstä on helpompi puhua, kun tietää toimivansa lainkin silmissä oikein. Jos on saanut yhteiskunnalta maksuttoman päivähoidon ja koulutuksen, apua julkisesta terveydenhuollosta ja edulliset sisäänpääsymaksut uimahalliin, miksi ei antaisi takaisin?
Ja jos sen enempää tulevaisuuden hyvinvointi kuin omien arvojen mukainen elämä eivät motivoi verojen maksamiseen, kerron vielä tämän: peliä on paljon helpompi pelata oikeilla säännöillä. Verovähennyksistä, osakeyhtiöiden verotuseduista ja muusta pääsee hyötymään vasta, kun ilmoittaa tulonsa.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla. Helppoa se ei ollut, ja kesken jäi.