Rahaa saa aina lisää

Kun ensimmäistä kertaa kokeilin seksityötä noin viisi vuotta sitten, olin hyvin epävarma tulevaisuuden työllistymisestäni. Viimeisin määräaikaiseni oli päättynyt vailla tietoa jatkosta, ja kesätöiden haku oli tuttua, jokakeväistä helvettiä.

Tuntui, että tulevaisuuteni ei yksinkertaisesti saisi olla satunnaisten työnantajien varassa, jotka ehkä jaksaessaan lähettäisivät automaativastauksen Kiitos kun kiinnostuit meistä. Saimme 200 hakemusta, valitettavasti tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun. Useammin kuin kerran minulle tarjottiin töitä hakiessani palkatonta harjoittelua – jopa tehtävistä, joista minulla oli ennestään palkallista kokemusta.

Seksityö tuntui kokeilemisen arvoiselta ratkaisulta ongelmaan: jos pitäisin hommasta, tietäisin pystyväni milloin vain tekemään itselleni ainakin sen verran rahaa, että pärjään. Ei sitä suotta sanota, että tässä istutaan pankin päällä, heh.

Olin jo aiemmin ollut kiinnostunut seksityöstä aiheena ja lukenut muun muassa Tiia Forsströmin Ammattirakastaja-teoksen. Sittemmin olen kuullut monen inspiroituneen kirjasta siinä määrin, että on päättänyt itse kokeilla seksin myymistä, eikä ihme: Tiia on monin tavoin valtavan inspiroiva hahmo. Omalla nimellään ja omilla kasvoillaan seksityötä tekevät eivät ole enää yhtä harvinainen ilmiö kuin Tiian uran alkuaikoina, mutta pienestä porukasta on yhä kyse. Kun vielä sama ihminen on korkeasti koulutettu ja tehnyt monipuolisen uran politiikassa ja kirjailijana, aika moni seksityöntekijöihin kohdistuva ennakkoluulo alkaa vaatia kyseenalaistamista. 

Ensimmäiset vuodet seksityöni oli varsin satunnaista. Minulle yksinkertaisesti riitti tieto siitä, että osaan homman ja tarvittaessa voisin tehdä sitä enemmänkin. Nykyään työskentelyni on ammattimaisempaa ja rutiininomaisempaa kuin alussa, ja seksityöllä ja yrittäjyydellä on selkeä osa arjessani.

Seksityön (ja varmasti myös elämänkokemuksen) kautta olen löytänyt luottamusta myös muuhun työelämään. Olen iloinen, että olen nykyisine silppuduuneineni tilanteessa, jossa minun ei ole pakko hakea töitä, koska työnhaku on mielestäni edelleen melko karseaa. 

Suhtaudun kuitenkin täysin eri fiiliksellä kuin aiemmin siihen, että tarvittaessa hommia kyllä löytyy – tai vaikka seksityöstä pitäisi luopua, keksisin jotain muuta yritystoimintaa. Tällä tajuamisella on ollut hirveän iso merkitys: mihinkään paskaan ei ole pakko jäädä, rahaa voi aina tehdä lisää.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.