Miten oppia kuluttamaan?

Olen viime aikoina lukenut niin monta artikkelia taloudellisesta riippumattomuudesta ja sijoittamisesta, että alan pohtia, onko kyse enää algoritmien yksitoikkoisuudesta vai sittenkin jo pörssisyklin lähenevästä huipusta.

Tänään vuorossa oli Helsingin Sanomien artikkeli noin kolmen miljoonan omaisuuden itselleen kartuttaneesta (”kartuttaminen” tuntuu muotisanalta) Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttosesta. Kuten yleensä näissä teksteissä, tässäkin ihmeteltiin, mistä rahat ovat tulleet. Itselleni mielenkiintoisempaa oli, että jutussa käsiteltiin Puttosen rahasuhdetta ja vuosikausia kerätyn rahan kuluttamisen vaikeutta.

Elintasoni on noussut selkeästi viiden vuoden takaisesta, jolloin olin vasta aloittelemassa säännöllisempää työelämää. Olin tottunut opiskelijabudjetilla elelyyn, ja sama jatkui, vaikka tulot nousivat. Maksoin asumisesta opiskelijakämpässä 250 euroa, kun nyt maksan lainalyhennykset, korot, vastikkeet, sähköt ja vakuutukset mukaan lukien noin 570 euroa kuukaudessa. Asumiskuluni ovat yhä edulliset, mutta prosentuaalisesti kasvu on joka tapauksessa hurja.

Onpa muukin muuttunut. Käyn yhä useammin lounaalla siellä, missä sattuu huvittamaan, vaikka minulla on yhä mahdollisuus saada opiskelijahintaisia lounaita. Juon viikonloppuisin tuorepuristettua appelsiinimehua ja matkustan Onnibussissa ekstrahintaisilla paikoilla. Ei ole ollut helppoa opetella käyttämään rahaa asioihin, joita on tottunut ajattelemaan hirveän kalliina.

Kaikkea en silti ole lyönyt ranttaliksi. Sijoitan 1 700 euroa kuukaudessa, en varmasti ikuisesti, mutta ainakin vuoden 2027 loppuun asti. Pelkästään tämä luku kertoo minulle, että kaikki rahani eivät voi mennä kulutukseen. Matkustan edelleen mieluummin bussilla kuin junalla, koska se on halvempaa, ja pyrin ennemmin kävelemään kuin kulkemaan julkisilla. En ole hankkinut autoa enkä kallista kuntosalijäsenyyttä, vaikka etenkin jälkimmäinen aika ajoin houkuttaa.

Kun rahaa ei ole pakko miettiä, voi olla haastavaa tunnistaa, millä on oikeasti itselle arvoa. Mikä on tuhlailua ja mikä turhaa kuluttamista? Jos kävisin joka päivä ravintolassa, hommasta katoaisi hohto. Harva meistä kuitenkaan on tilanteessa, jossa rahaa ei ollenkaan tarvitsisi miettiä, vaan valinnoilla on aina vaikutuksensa: jos vaikka ostan vitosella tuoremehua, en voi samalla rahalla ostaa indeksirahastoa. Jos ostan joka viikko sana mehun, menetän jo pari kymppiä, joilla olisin voinut ostaa vaikka lounaan tai pari ravintolassa.

Kulutusvalintoihini ja siihen, mihin olen jo päättänyt tuhlata, vaikuttavat luonnollisesti arvoni. Kävellen kulkeminen tekee hyvää myös keholle, joten kyse ei ole pelkästä säästötoimesta, mutta samalla valitsen silti säästää rahaa. Viikonlopuista haluan tehdä erityisiä, joten syön juuri sitä leipää ja juon juuri sitä mehua kuin sattuu tekemään mieli.

Opeteltavaa riittää silti. Onneksi tässä kohtaa kaikkea ei tarvitsekaan osata. Ilokseni olen oppinut nauttimaan myös matkasta kohti suurempia varallisuustavoitteitani.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.