Kaksi vuorokautta ilman Instagramia
Poistin Instagramin puhelimestani kaksi päivää sitten. Viimeiset asiat, jotka aamuisella IG-hetkelläni näin, olivat seuraavat:
- stoori, josta tulin huonolle tuulelle
- tuntemattoman yhdysvaltalaisen cam girlin videoselitys sille, miksi oli moraalisesti ok kertoa, että jonkun toisen medialle paljastama asiakas oli ollut myös hänen asiakkaansa
- Instagramin ilmoitus, että nyt myös toiselle IG-tililleni tulee mainoskatkoja, mikäli en anna lupaa käyttää tietojani kohdennettuun mainontaan.
Totesin, että nyt riittää. Minulle on ihan ok, että Instagram rupeaa näyttämään mainoskatkoja, mutta minulla täytyy olla parempaakin tekemistä kuin niiden tuijottaminen täysin tarpeettomien video- ja kuvasisältöjen välissä.
Olin ajatellut toteuttaa Instagramista poistumisen vaiheittain siten, että poistan yhden sometilin kerrallaan. Lopulta hetkellinen kiukku saikin minut poistamaan tilien sijasta koko sovelluksen. Tässä on pari asiaa, joista toistaiseksi pidän: Instagramiin meneminen on nyt selkeästi korkeamman kynnyksen takana, kun sovellusta ei ole. Toisaalta on hyvä, että Instagram-tilini ovat yhä olemassa, sillä tarvitsen niitä satunnaisesti töideni hoitamiseen. En olisi vielä pystynyt poistamaan tilejäni kokonaan.
Tuntuu vähän nololta kirjoittaa havainnoista, joita olen tehnyt oltuani kaksi päivää ilman Instagramia. On kuitenkin tehnyt valtavan hyvää tajuta yhä paremmin, kuinka riippuvainen somesta onkaan ollut.
Mitä tarkalleen olen tehnyt Instagramissa? En käytännössä mitään. En ole pitkiin aikoihin julkaissut kuin hyvin satunnaisesti stooreja, ja välillä käyn lyhyttä viestinvaihtoa jonkun kanssa. Valtaosan ajasta kuitenkin selaan tiettyjen puolituttujen tai tuntemattomien influenssereiden stooreja ja sitä, mitä algoritmi sattuukaan tuuttaamaan etusivulleni.
Olin Instagramissa 1 h 10 min päivässä. Tiedän sen siitä, että minulla oli tunnin aikaraja, johon oli kuitenkin mahdollista saada 10 minuutin lisäys. Otin sen käytännössä joka päivä. Kun helmikuussa muutin puhelimeni mustavalkoiseksi ja sain ruutuaikaa vähennettyä 5–6 tunnista alle 4 tuntiin, myös IG:n käyttöni väheni merkittävästi. Näiden päivien perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että Instagramin poisto on suorastaan romahduttanut puhelimella viettämäni ajan. En ole yksinkertaisesti keksinyt, mitä sillä tekisin.
Ilman Instagramia koen olleeni ärtyneempi ja kaivanneeni enemmän huomiota Whatsappista. Kiinnostavaa on, että en ole ollut sen huomionkipeämpi liveseuraani kohtaan, vaan kaivannut nimenomaan puhelimesta saatavaa pikadopamiinia. Olen spämmännyt kaverille paljon enemmän kuulumisia päivän varrelta kuin tavallisesti.
Jos teen puhelimella jonkin järkevän asian (esim. vastaan reagointia vaativaan viestiin), käyn samalla kurkkaamassa, mitä Instagramissa on tapahtunut. Nyt päädyn jatkuvasti paikallisliikenteen bussisovellukseen, joka on samassa paikassa kuin IG ennen oli, ja tunnen oloni hölmöksi.
Olen myös ollut yhä tietoisempi hetkistä, joina nappaan puhelimen käteeni poistaakseni jotain hankalaa tunnetta. Olen ollut ärtynyt herätessäni myöhään ja yrittänyt hakea puhelimesta lohtua, häiriötä tai jotain, mikä veisi äreyden pois. Olen yrittänyt käyttää sitä poistamaan häpeää, turhautumista ja stressiä. Sellainen hyödyttää tuskin ketään.