Häpeä

Ryhdyin alkuvuodesta kirjoittamaan ylös mieleen tulevia asioita, joita häpeän. Kaveri totesi, että tuohan on kuin tekisi muistilistan kaikesta, mitä täytyy muistaa hävetä huomennakin. Huomautin, että jos olen hävennyt jotain asiaa 15-vuotiaasta saakka, se tuskin muuttuu pahemmaksi, jos kirjoitan häpeäni ylös.

Aloitin listan, koska halusin tutkia kokemuksiani häpeästä. En vielä koe oppineeni ymmärtämään häpeääni sen enempää kuin aiemminkaan, mutta auki kirjoitettuna häpeää on silti ollut helpompi tarkastella. Tapahtumiin on ollut helpompi löytää muitakin sävyjä kuin vain kaiken syövä, keskellä yötä iskevä ja uuvuttavan syvä häpeä.

Tänään haluan jakaa joitain asioita, joita häpeän. Kokoamani listan tarkastelun sijaan pyrin muistamaan ulkomuistista sen verran kuin noin 10 minuutissa ehdin.

1. Häpeän sitä, että puhuin pitkästä aikaa vierasta kieltä uuden tyypin kanssa ja sekoilin sanoissani ihan huolella.
2. Häpeän sitä, että en teini-ikäisenä tajunnut, että seksissä kannattaa käyttää liukuvoidetta.
3. Häpeän sitä, että minulla menee aina ikuisuus vastata sähköposteihin.
4. Häpeän sitä, että en osannut ilmaista itseäni ja hillitä tunteitani paremmin ystäväni juhlien jälkeisessä konfliktitilanteessa.
5. Häpeän sitä, että kolmosluokkalaisena kysyin Anneliksi esittäytyneeltä tytöltä, kirjoitetaanko hänen nimensä yhdellä vai kahdella n-kirjaimella – ja jatkoin vielä pohtimalla, että olisikin kyllä erikoista, jos se kirjoitettaisiin vain yhdellä.
6. Häpeän sitä, että olen julkaissut kirjallisen teoksen, josta en osaa olla ylpeä. (En siis häpeä kyseistä teosta, mutta häpeän sitä, miten suhtaudun siihen.)
7. Häpeän sitä, millainen sävy äänessäni on, kun puhun englantia.
8. Häpeän sitä, että olen palkkatöissä näyttänyt, kun jokin on tuntunut kohtuuttomalta tai epäreilulta.
9. Häpeän kertoja, kun olen ehdottanut jotain ja tajunnut ehdottaneeni jotain toisen mielestä aivan tyhmää.
10. Häpeän jalkoihini tulevia kovettumia. Minua on lapsena kiusattu ihokarvoista ja urheilun kovettamista jalkapohjista. Ensin mainitut muutin bisnekseksi, toiset hoituvat rasvalla. Silti yhä toisinaan hävettää, jos jalkoihini kiinnitetään positiivistakaan huomiota.

Kun katson listaa asioista, joita häpeän, minun on helppo tuntea itseäni kohtaan myötätuntoa. Nähdä tilanteet, joissa olen yrittänyt parhaani, ollut rohkea ja uskaltanut epäonnistua. Sanoa ääneen jotain, mikä on tuntunut tärkeältä. Miten jännää onkaan, että vaikka kukaan muu ei a) muistaisi b) välittäisi c) ajattelisi samoin, tämä kaikki kulkee tänäänkin matkassani.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla. Olisi hauska kuulla, miltä sinusta tuntui lukea toisen ihmisen häpeästä. <3