Asiakkaiden häpeä on turhaa, mutta tarttuu

Seksityöntekijänä tiedän, että häpeä tarttuu. En häpeä töissäni, mutta kannan paljon asiakkaideni häpeästä. On paljon pokia, jotka nauttivat estoitta, mutta myös paljon niitä, joilla on valtavasti epävarmuutta itsestään ja seksikkyydestään – kuten aika monella ihmisellä ylipäätään.

Minulle on tärkeää, että asiakkaani käyttäytyy minua kohtaan kunnioittavasti ja kuuntelee, mitä sanon. Sen jälkeen muulla ei juuri olekaan väliä. Hyvä hygienia on erittäin arvostettua, mutta totuus on, että yllättävän moni ei joko osaa tai välitä peseytyä kunnolla. 

Sillä sen sijaan ei ole merkitystä, minkä näköinen, kokoinen tai ikäinen joku on. Sukupuolella ei ole minulle väliä, ja ainoa seksitaito, jolla on minulle merkitystä, on tosiaan kyky kommunikoida toiveistaan ja ymmärtää minun rajani. En silti ole taikuri. Toisinaan jokin asento ei ole helpoin tai ylipäätään mahdollinen: Esimerkiksi jos asiakas haluaisi nostaa minut seinää vasten, hänellä täytyy olla riittävästi voimaa. Jos asiakkaan penis ei seiso, pystyn ammattilaisena tarjoamaan silti nautinnollisen kokemuksen, mutta en voi taata yhdyntää. Näillä ei kuitenkaan ole minulle merkitystä, enkä odota asiakkaan tarjoavan minulle muuta nautintoa kuin laskuttamani summan.

Moni kuitenkin pelkää, mitä heistä ajattelen. Ihmiset häpeävät genitaalejaan, vatsojaan, lihaksettomuuttaan, ikäänsä, varpaanvälejään, hampaitaan, karvoitustaan ja neniään. Kaikki eivät halua olla edessäni alasti, ja jotkut jännittävät hirveästi, osaavatko esimerkiksi koskea minua oikein – toisinaan niin paljon, että ohjeiden kuuntelu käy mahdottomaksi. 

Jos toinen kokee olevansa ällö, huono ja osaamaton, palveluntarjoajalta vaaditaan paljon tunnetaitoja. Olen hyvä kannattelemaan toisten tunteita, mutta se käy totisesti työstä. Toisinaan menee kauan, ennen kuin saan toisen pahan olon ravistetuksi pois itsestäni.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.