Kirje minulle

Hei söpö,

taitaa olla niin, että lapsimietinnät toistuvat tästä lähin vähintäänkin silloin tällöin. En osaa sanoa, jatkuuko aiheen pallottelu vuosia, vai löydätkö rauhan jostakin valinnasta jo tämän vuoden aikana. Toivoisin, että osaisit olla itsellesi lempeä.

On ymmärrettävää, että aihe herättää monenlaisia tunteita. Ajatus lapsen haluamisesta on varmasti pelottava, jos on rakentanut elämänsä sen oletuksen varaan, että ei koskaan haluaisi lapsia: Miltä kaikki sitten näyttäisi? Saisinko muilta ihmisiltä tukea? Riittäisivätkö rahat? Ehtisikö enää koskaan tekemään mitään omia juttuja?

Toisaalta voi olla outoa miettiä, mitä jos ei haluakaan lasta. Riittääkö kaikki muu tekemään elämästä hyvää ja täyttä, kun enemmistö ympärillä valitsee lisääntyä? Molempia vaihtoehtoja ei voi saada, ja vaikka voisitkin olla vielä pari vuotta kiireettä lisääntymisaikeinesi, ei se olisi sama kuin se, että vapaata ja lapsetonta aikuisuutta jatkaisi läpi elämän.

Valitsi kumman tahansa, menettää toisen. Sitä on ok myös surra. Voit fiilistellä läpi kaiken sen, mistä jäät paitsi, ja sitä saa myös itkeä. Se ei tarkoita, että valintasi olisi väärä. Et ylipäätään voi tietää, mikä olisi oikea tai väärä valinta. On vain valintoja ja niiden seurauksia.

Ehkä hankit lapsen. Kulutat seuraavat kuukaudet mittaamalla ovulaatioita ja aikatauluttamalla inseminaatioita, arvuuttelemalla, tuntuuko vatsassa jotain tavallisesta poikkeavaa vai eikö sittenkään. Odotat ja jännität kauheasti. Lopulta kaikki päättyy hyvin ja saat syliisi uuden ihmisen, jolla on ehkä sinun silmäsi ja tuntemattoman tanskalaisen spermanluovuttajan nenä. Hän parkaisee ensimmäisen kerran, ja sinä ja puolisosi itkette helpotuksesta. Seuraavat vuodet ovat täynnä huonosti nukuttuja öitä, aikataulujen kanssa säätämistä ja päiväkotiarkeen opettelua mutta myös ennen kaikkea täysin uuteen ihmiseen tutustumista ja hänelle maailman esittelyä. Katsot lastasi ja mietit, miten lähellä oli, että et olisi koskaan tutustunut häneen. Jos olisit päättänyt toisin, häntä ei olisi olemassa, mikä tuntuu käsittämättömältä nyt, kun hän on silmissäsi maailman ihmeellisin olento.

Tai ehkä et hanki lasta. Elämä jatkuu kuten nytkin, kirjoitat, haaveilet kirjoittamisesta, teet enemmän töitä kuin sinun oikeastaan tarvitsisi, ja vietät kiireettömiä viikonloppuja rakkaasi kanssa. Luette toisillenne ääneen kirjoja, juttelette tuntikausia aamupalapöydässä ja käytte iltapäivällä teellä suosikkikahvilassanne. Näette ystäviä, järjestätte illanistujaisia ja makaatte illalla sylikkäin sohvalla katsomassa elokuvia. Haaveilette matkoista, matkustatte, ja nauratte sille, miten kohtuuttoman ihanaa elämänne onkaan. Ihmettelet sitä, mikä kaikki onkaan mahdollista ja mistä kaikesta melkein luovuit tuodaksesi maailmaan uuden ihmisen, ja iloitset siitä, mitä valitsit.

Olisi varmasti ihanaa tietää, että pystyisit valitsemaan nyt yhden, luottamaan siihen, että asiat menevät juuri niin kuin haavelmissasi ne menisivät, ja voisit jättää muut vaihtoehdot omaan arvoonsa. Voi kuitenkin olla, että siihen on vielä matkaa.

Tähänkin tekstiin meni 15 minuuttia.