Brändäyksestä

Minua harmittaa se, miten nykypäivänä jokaisessa asiassa tuntuu olevan kyse lähinnä brändistä. Siitä, miltä asiat näyttävät, ja bisneksestä, jota sillä voidaan tehdä. Kuka enää tekee somea, jossa ei ole pienintäkään tavoitetta saada edes jossain kohtaa tuloja tekemisestään?

Vaikka some, blogi tai vastaava ei itsessään toisi tuloja, se saattaa tuoda niitä epäsuorasti. Miellyttävän ja kiinnostavan henkilöbrändin rakentaminen voi tilanteesta riippuen poikia työpaikan, kustannussopimuksen, puhujakeikkoja tai asiakkaita.

En itsekään ole tässä suhteessa viaton. Vaikka bloggaaminen on syntynyt tarpeestani muotoilla ajatuksiani sellaisiksi, että joku muukin saisi niistä selvää, ja halusta jakaa mietteitäni muille, jossain viisivuotissuunnitelmassani on silti voida mainostaa blogin kautta vaikka tarot-tulkintoja tai toiveiden mukaan räätälöityjä audiopätkiä. Valtaosa blogeista tosin kuolee ensimmäisen vuoden aikana, ja jos tällekin käy niin, moiselle suunnitelmalle ei ole käyttöä.

Tunnistin haaveilevani kuitenkin jostain, mihin nykypäivänä törmään netissä yhä harvemmin: anonyymiydestä. En yhtään epäile, etteikö joku voisi minut tunnistaa, mutta nimimerkin mahdollistaman alter egon kautta kirjoittaminen tuntuu tuhat kertaa vapaammalta kuin oman nimen tai edes työnimen käyttö. 

Minun ei tarvitse miettiä, mitä joku tulevaisuuden mahdollinen työnantajani, proffani tai vaikka asiakkaani miettii kirjoituksistani. Minun ei tarvitse kirjoittaa kaikkea täydellisen siloitelluksi ja helposti pureskeltavaksi. Saan sen sijaan kirjoittaa juuri niistä asioista, jotka minua kulloinkin kiinnostavat, juuri sen verran kuin vartissa ehdin. Jos joutuisin miettimään brändiäni ja myyvyyttäni, en takuulla uskaltaisi julkaista mitään näin nopeasti kirjoitettua.

Toisaalta brändi on paljon muutakin kuin luettelemiani asioita. Kuten Maija Vilkkumaa laulaa, jokaisel on brändi. Yhtä lailla kurtisaani on brändi, jonkinlainen versio minusta ja ajatuksistani. Halusin tai en, saatan brändäytyä esimerkiksi nopeaksi kirjoittajaksi, kiinnostavaksi ajattelijaksi tai ahneeksi portoksi, eikä tämä edes ole sataprosenttisesti minun käsissäni.

On kiinnostavaa nähdä, muuttaako tämä jossain vaiheessa suhtautumistani blogiin kirjoittamiseen. Toistaiseksi on ollut leppoisaa kirjoitella mistä tykkäänkään, mutta on hyvin mahdollista, että jossain kohtaa alan miettiä syvemmin, sopiiko jokin teksti blogini ääneen tai brändiin. Yleisöllä on varmasti myös olennainen vaikutus tähän. Tuntui oudolta kuulla, kun ensimmäinen kaveri kertoi lukeneensa blogia. Se tarkoitti, että en enää voinut sanoa itselleni, että ihan sama, ei näitä kukaan lue. Ainakin yksi lukee!

Se tie on oikee jos se tukee sun strategiaa (Maijan biisistä). Raskasta pessimismiä vai nykyajan realismia?

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.