Rituaalien voima
”Maistuisiko kuppi teetä?”
Vierailin ensimmäistä kertaa Ritualsin myymälässä, kun etsin itselleni työkalupakiksi sopivaa meikkilaukkua. En ehtinyt kauaa kierrellä, kun takanani jo oli nainen tyylikkäässä univormussa ja kaikkinensa huolitellussa lookissa tarjoamassa minikokoisesta pahvimukista lämmintä teetä. Nyt on suuren maailman menoa, pohdin aivan maistuvaa teetä hörppiessäni.
En löytänyt etsimääni, mutta se ei jäänyt kiinni ainakaan asiakaspalvelun laadusta. Tuntui hassulta saada suomeksi, Suomessa, jotenkin niin formaalia palvelua, mutta olihan se samalla viehättävää.
Kosmetiikkaan ja erityisesti tuoksuihin erikoistunut Rituals pyrkii brändillään korostamaan yksityiskohtien, pienten hetkien ja rituaalien merkitystä. Hiukan sama fiilis oli luksuksellisessa kynttiläkaupassa, johon jollain reissullani eksyin. Mihin tarvitsen 30 euron tuoksukynttilää? Tuskin mihinkään, mutta luulisi, että joka kerta sen sytyttäessä tulisi aivan erityisen luksuksellinen fiilis.
Tuoksukynttilä jäi kauppaan, mutta rituaalien merkitys on jäänyt kiehtomaan. Olen itse etsinyt samaa fiilistä arkeeni muun muassa teen kautta. Kotona ollessani juon käytännössä aina hyvää, teehen erikoistuneesta liikkeestä ostettua irtoteetä. Jos siitä tulee erityinen olo ja hyvä mieli, miksi tuhlaisin aikaani perus-Liptoniin? Kyseessä joka tapauksessa on tuote, jota ilman pystyisi elämään, joten nautiskeluhetkiin voi yhtä hyvin panostaa.
Arjen rituaaleissa on sama fiilis kuin japanilaisia arjen käyttöesineitä käsittelevässä kirjassa, josta puhuin aiemmassa postauksessa. Jotain näennäisen arkista ja yksinkertaista tehdään tavalla, joka nostaa sen tavallisesta poikkeavaksi iloksi. Oli kyseessä sitten laadukas tee, hyväntuoksuinen kynttilä tai tiistaina töihin ehosteeksi valittu lempihuulipuna, yksityiskohtien merkitystä ei kannata vähätellä.
Jopa sinänsä tympeät jutut voivat tuoda rituaalinomaista iloa. En varsinaisesti nauti hampaiden lankaamisesta, mutta teen sen silti joka päivä. Niin hassua kuin se ehkä onkin, tunnen iloa ja kiitollisuutta siitä, että toteutan päivittäin epämiellyttävän mutta itselleni hyväksi olevan rutiinin.
Viime aikoina olen huomannut olevani selkeästi viehättyneempi kauniista asioista ja hyvistä tuoksuista kuin olen aiemmin olettanut olevani. Se on saanut satsaamaan paitsi teehen, myös yhteen kivaan hajuveteen. Sitä ei voi käyttää töissä eikä oikein arjessa muutenkaan, mutta niinä kertoina, kun sipaisen sitä ranteeseeni, luotan, että päivästäni tulee aivan erityisen hyvä.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.