Ensimmäistä kertaa ennustajalla, osa 2
Kävin vuoden alussa ennustajalla, koska halusin tutkia, miltä tuntuisi olla asiakkaana tällaisessa tilanteessa. Tässä postauksessa kerron siitä, millaisen ennustuksen sain.
Ostamani palvelu oli 1,5 tunnin vuosiennustus, joka maksoi 100 euroa. Siinä käytiin läpi kuukausi kuukaudelta, mitä milloinkin on odotettavissa. En ajattele, että kortit pystyvät kertomaan asioita, joita en itse jo jollain tasolla tiedä, enkä myöskään suhtaudu saamaani tulkintaan liian vakavasti. Samalla en halua lyödä koko hommaa leikiksi; uskon, että kaikki, mikä voi edesauttaa omia pohdintoja, on arvokasta.
Aluksi keskustelimme lyhyesti siitä, millaisia odotuksia minulla on tapaamiselta. Sitten nostimme kortin kerrallaan, ja lopulta pöytä oli täynnä kortteja. Palveluntarjoaja toimi käytännössä tarinankertojana, joka tulkkasi minulle kortteja ja niiden yhteyksiä tavalla, johon omat taitoni eivät vielä riitä. Pystyn nykyään kertomaan kohtalaisen koherentteja tarinoita 2–3 kortin pöydistä, mutta tässä tapauksessa kortteja nostettiin 25. Niiden kontekstien yhdistämiseen en olisi yksin pystynyt.
Koko aika menikin korttien nosteluun. Niitä nostettiin valtavasti, sillä ensin nostettiin yksi kortti nykyhetkelle, sitten 12 jokaiselle kuukaudelle, sitten vielä 12 jokaisen kuukauden syventäväksi kortiksi. Olin varannut aikaa hyvin tasan 1,5 tuntia, joten en voinut jäädä sovitun ajan jälkeen hengailemaan ja ihmettelemään tapahtunutta. Jos itse tarjoaisin joskus tulevaisuudessa jotain vastaavaa, nostaisin vain nykyfiiliskortin, sitten 12 korttia jokaiselle kuukaudelle, ja sitten tarpeen mukaan pari syventävää korttia kohtiin, joiden tulkitseminen tuntuu hankalalta. Jopa ennustajani totesi, että minulle nousevat kortit yhdistyvät toisiinsa varsin ymmärrettävästi, ja hänen tulkintansa tuki tätä.
Olisin itse suosiolla jättänyt osan korteista nostamatta ja laskenut aikani niin, että alussa 15min alkuhämmästelyä, keskustelua ja palveluntarjoajan esitelmöintiä siitä, mistä tarotissa hänelle on kyse – varsinkin kun kerroin olevani ensikertalainen. Sitten tunnin mittainen tulkinta, ja lopuksi vartti aikaa todellisuuteen laskeutumiselle ja fiilisten purkamiselle. Uskon, että tässäkin vähemmän on enemmän.
Mitä minulle sitten ennustettiin? Ehkä joskus tykkään jakaa kortin tarkkuudella, mitä millekin kuukaudelle sain, mutta nyt se tuntuisi liian paljastavalta. Tiivistetysti tarina meni niin, että alkuvuodesta pohdin paljon aihetta, johon en vielä uskalla tarttua. Maaliskuussa vanha maailmanjärjestykseni mullistuu, ja huhtikuun tienoilla löydän tieni projektiin, jota alkuvuodesta välttelin – kenties johonkin taiteelliseen työhön. Toukokuussa intuitio ja kenties hengellisyyskin on merkittävässä roolissa.
Kesällä olen projekteineni työn touhussa. Syksyllä muutkin alkavat huomata innokkaan touhuamisen ja henkisen kasvun tuoman muutoksen minussa, eivätkä kaikki arvosta uudistusta. Itse en sitä kuitenkaan huomaa, olen niin innoissani puuhissani. Loppuvuodesta on aikaa rakkaudelle, ja työni alkaa vähitellen kantaa hedelmää.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla. Jatkuu!