Kokopäivähoro
Kun aloitin seksityön, tein aluksi hommia hyvin satunnaisesti. Se aiheutti epävarmuutta: voinko kutsua itseäni seksityöntekijäksi, jos en kuitenkaan ole riippuvainen siitä saatavasta toimeentulosta? Tunsin syyllisyyttä osallistuessani kollegojen keskusteluihin, aivan kuin en kuuluisi heidän kanssaan samaan tilaan.
Nykyään en enää murehdi samaa. Tiedän, että ns. kokopäiväisessä seksityössä – siis kokopäiväisessä yrittäjyydessä – on kysymyksiä, joita minun ei tarvitse miettiä, kun saan myös palkkaa. Pystyn esimerkiksi pitämään liikevaihtoni helposti alle arvonlisäveron alarajan, jolloin minun ei tarvitse maksaa alveja. Jos taas kaikki tuloni olisivat riippuvaisia yrityksestäni, eläminen alle 20 000 liikevaihdon varassa olisi aika kitkuttelua (samalla kun se on arkea monelle pienituloiselle yksinyrittäjälle).
Tosiasiassa on suhteellisen harvinaista, että seksityötä tehdään niin sanotusti maanantaista perjantaihin ysistä viiteen. Valtaosalle kyse on sivutulosta, usein satunnaisesta sellaisesta, ja kokopäiväisestikin hommia painavilla voi olla juuri sellaiset työajat kuin he itse haluavat.
En ole koskaan ollut kokopäiväisessä vakiduunissa. Jossain kohtaa tunsin tästäkin syyllisyyttä. Ajattelin, että vakiduuni on jotain, mikä aikuisella nyt vain kuuluu olla, vaikka tiesin, että vakituisia työsuhteita on saatavilla yhä harvemmalle.
Minun kohdallani kyse ei kuitenkaan ole ollut täydestä pakosta. Vaikka olen hakenut vakitöitä, olen niitä hakiessanikin haaveillut korkeintaan nelipäiväisestä työviikosta. Sittemmin olen tajunnut, että aikuiset saavat rakentaa arjestaan juuri sellaisen kuin itse haluavat, eikä mikään mahti pakota tähtäämään juuri kokopäiväiseen toimistoduuniin.
Siksi tuntuu hassulta yrittää saada kokopäivätyön tavoite seksityöhönikään. Jos kerran pystyn entistä paremmin päättämään työntekoni tavat, miksi ihmeessä tekisin sen enempää töitä kuin minun tarvitsee? Se, että mukana on myös palkkatöitä, voikin olla sitoutumiskammon sijaan strateginen valinta.
Silti haaveilen joistain asioista, jotka käytännössä vaatisivat nykyistä enemmän kokopäiväisyyttä. Esimerkiksi pitkiä keikkarundeja on vaikea tehdä, jos välissä on tiettyyn paikkaan sitovia palkkaduunipätkiä. Mutta kaikki aikanaan.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.