Arkiunelmia

Kurtisaani on paitsi nimimerkki, jota käytän blogatessani, myös eräänlainen alter ego, supersankariversio itsestäni. Kurtisaani on hieman minua sensuellimpi, itsevarmempi, nykyhetkestä tietoisempi ja monissa itseäni kiehtovissa lajeissa minua taitavampi. Hänen arkensa on tasaista ja selkeiden rutiinien sävyttämää, ja hän ymmärtää toisteisuuden merkityksen tyytyväisyydelle.

Supersankarihahmon sanoittaminen tuntuu hauskalta, koska kaikki, mitä kurtisaani osaa ja tekee, ei automaattisesti ole jotain, mitä minun pitäisi myös tehdä. Toisaalta kurtisaanin esimerkki voi hyvinkin kannustaa minua ottamaan samoja elementtejä myös oikeaan arkeeni. Siksi kurtisaanin toiminnan pohdiskelu on myös tapa tutkiskella arkisia haaveitani, ja niihin palaaminen on toistuva ilo.

Liikunta

Kurtisaani liikuttaa kehoaan päivittäin siksi, että se tekee hänelle hyvää. Ei siksi, että pitäisi, eikä ainoastaan siirtyäkseen paikasta A paikkaan B. Tämän ja ensi vuoden tavoitteisiini lukeutuu juurruttaa liikunta osaksi arkirutiinejani. Pienikin treeni riittää: olen saanut vatsalihakset jumiin ihan muutaman minuutinkin ilmajoogalla. Tärkeintä olisi, että homma olisi mahdollisimman toistuvaa. Laji voisi silti vaihdella. Unelmissani napsisin viikkooni välillä juoksulenkin, kuntosalitreenin tai vaikka vesijumppaa, välillä joogaa, ilmajoogaa, vastuskuminauhoilla kotona treenaamista, tanssia tai ihan vain ekstrapitkän kävelylenkin.

Toisinaan tuntuu, että liikunnassa hankalinta on muistaa tehdä sitä päivästä toiseen. Ei edes se, että homma ei huvittaisi, vaan ihan vain se, että sitä ei tule ajatelleeksi. Harkitsen käyväni edes jokusen kerran myös personal trainerin juttusilla, joskaan en tiedä, ratkaisisiko ulkopuolinen ammattilainen rutiinin muodostamisen haastetta. Jonkinlainen ryhmäpaine tai edes kannuste jakaa liikuntakuulumisia muille kyllä auttaisi. Ehkä blogissa voisi kokeilla pitää myös liikuntapäiväkirjaa?

Ruoka

Kurtisaani syö joka päivä jotain, mistä hän ilahtuu. Arkeni on niin vaihtelevaa siirtyessäni kaupungista toiseen, että arkiruokailujen suunnitteleminen on ainainen haaste. Olen alkanut osoittaa orastavaa kiinnostusta ruuanlaittoa kohtaan, ja toivoisin, että tästä tulisi edes satunnainen viikonloppujen harrastus: ostaisin oikeasti hyviä raaka-aineita ja valmistaisin ruuan alusta loppuun itse.

Ruokapäiväkirjan pitäminen voisi olla yksi tapa tukea tietoista syömistä, mutta ehkä sitäkin enemmän tykkäisin, jos minulla olisi valmis lista erilaisia ruokia, joista tykkään, joita osaan tehdä tai joita olen utelias kokeilemaan. Ehkä tämä olisi ratkaisu myös liikkumiseen: kun on kaupassa tai kun pitäisi ryhtyä urheilemaan, on hankala muistaa, mitä kaikkea kivaa ja kiinnostavaa maailmassa on. Listasta voisi olla helpompi katsoa, mitäs jännää juuri tänään tekisi mieli.

Kirjoittaminen

Kurtisaani lukee ja kirjoittaa aktiivisesti. Kirjoittaminen on hänen lajinsa, ja siinä kehittyminen vaatii toistoa ja toisaalta muiden vaikutteista inspiroitumista ja oppimista. Olen edelleen valtavan iloinen, että tämä on yhä selkeämmin päivittäistä arkeani. Vaikka blogitekstini ovat lyhyitä, olen onnistunut kirjoittamaan niitä vähintään yhden päivässä, ja se tuntuu valtavan tärkeältä kirjoitusrutiiniani ajatellen. Myös lukeminen on kevään aikana maistunut, enkä edelleenkään voi liiaksi korostaa puhelimen tuijottelusta vapautuneen ajan merkitystä.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.