Huijausta vai fantasiaa? osa 1

Horoillessani olen huomannut olevani muuntautumisen mestari. Pystyn sepittämään vaivatta luontevan elämäntarinan ja vieläpä muistamaan, miltä osin se eroaa todellisesta elämästäni. Työroolini perustuu vahvasti siihen, kuka oikeastikin olen, mutta hän kikattaa enemmän, on kiinnostuneempi autoista ja jääkiekosta ja muusta perusjantterille tärkeästä, eikä juuri mikään hänen elämänsä yksityiskohta ole tismalleen sama kuin omani. Tavoitteenani on tarjota mahdollisimman aito tyttöystäväkokemus ja pitää samalla yksityiselämäni tiukasti omana tietonani.

Jos on fiksu seksin ostaja, tietää ostavansa fantasiaa. Tyttöystäväkokemus on palvelu, ei mitään parisuhteiluun verrattavaa. Jotkut feikkaavat orgasmeja, jotkut eivät, jotkut valitsevat strategiansa asiakkaasta riippuen. Aito kohtaaminen on ehdottomasti mahdollista, mutta yksi asia ei muutu: tässä ollaan, koska sinä haluat ostaa palvelun, jonka minä haluan tietystä rahasummasta tarjota.

Tyttöystäväroolissa voin fantasioida siitä, mitä kaikkea voisimme tehdä, jos lähtisimme yhdessä vaikka Lappiin lomareissulle, mutta jos reissupläänejä oikeasti ruvettaisiin tekemään, hommalla olisi tietenkin hintalappu. Voin sanoa, että ah, tässä kainalossa voisi köllötellä vaikka koko päivän, ja silti passittaa tunnin ajan varanneen tyypin eteiseen muutamaa minuuttia ennen tapaamisen päättymistä.

Välillä fantasian käsite ei ole ollenkaan yksiselitteinen. Silloin joudun itse palveluntarjoajana miettimään, missä menee fantasian ja huijauksen raja. Oman kokemukseni mukaan harva tarkoittaa pahaa, vaikka ei ihan hahmottaisikaan rajaa asiakkuuden ja ystävyyden välillä.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.