Pieniä juttuja

Yksi ihminen voi vaikuttaa ihan älyttömän paljon ympäröivään todellisuuteensa. Olemme toistemme ympäristö, kuten joku viisas aforisti totesi.

Millaista ympäristöä minä olen luomassa?

Yritän arjessani keskittyä siihen, että kehuisin ja kiittäisin muita. Sanoisin ääneen, jos jollakulla on tosi kiva paita tai jos joku on tehnyt työnsä hyvin. Asiakkaille yritän aina sanoa jonkin kehun, jota todella tarkoitan. Aina en voi hyvällä omallatunnolla kehua toista erityisen hyväksi suutelijaksi, ja välillä joku haisee ihan hirveästi hieltä, mutta jostain heitäkin voi kehua. Ehkä heillä on ihanat hiukset, tai ehkä heistä huomaa, että salilla on tullut käytyä. Ehkä he uskaltavat olla omia itsejään tuntemattoman ihmisen seurassa. Aika moni heistä uskaltaa tehdä jotain, mikä vaatii rohkeutta.

Ah, mitä taituruutta vaatii tarjota ympärilleen hyvää ja olla itse imemättä ympäristöstään negatiivisuutta! Vaatii paljon osata kuunnella lempeän ymmärtäväisesti toisten avautumista ja marinaa ja olla imeytymättä siihen itse mukaan. Jos siinä onnistuisi joka kerta, olisi aika fakiiri.

Tänäkin vuonna olen usein tuntenut olevani jumissa todellisuudessa, jossa toiminnallani ei ole vaikutusta ympäröivään maailmaan. Ihan sama, hoidanko palkkatyöni hyvin vai huonosti, kukaan ei kuitenkaan huomaa tai välitä. Ihan sama, saavatko asiakkaat parasta vai täysin keskivertoa palvelua, eivät he huomaa eroa. Ihan sama, kirjoitanko tarinoitani sellaiseen muotoon, että muutkin pääsevät niitä ihmettelemään. Ei kukaan kuitenkaan lue enää mitään.

Miten lamaannuttavia ajatuksia. On hirveän vaikea toimeentua tekemään mitään, jos kokee, että millään ei kuitenkaan ole merkitystä. Ja kun tosiasiassa pienilläkin jutuilla voi olla iso vaikutus – jos ei mihinkään muuhun, niin omaan hyvinvointiin.

Ehkä asiakas ei huomaa, teenkö työni hyvin vai keskinkertaisesti. Jos kuitenkin itse huomaan, eikö sillä, että päätän pyrkiä hyvään, ole iso merkitys fiilikselleni? Entä jos minulle itselleni on tärkeää kertoa tarinoita ja yrittää ilahduttaa ihmisiä? Eikö se silloin ole aivan riittävä pyrkimys?