Mikä minusta tulee isona?

Sain aamulla ärsyttävän viestin, jonka mukaan avoimen yliopiston tunnukseni on poistettu käytöstä. Löysin ärsytykseni taustalle kolme syytä. 

Näistä kaksi liittyy yliopiston toimintaan: 1. jos olisin tiennyt, että tunnukseni poistuu automaattisesti kahden kuukauden sisällä edellisen kurssin päättymisestä, olisin ottanut Moodlesta joitain asioita vielä talteen, ja 2. tuntuu typerältä, että tällaisesta lähetetään tieto vasta, kun tunnukset on jo poistettu.

Kolmas on kuitenkin täysin oma turhautumiseni: 3. joudun taas miettimään, mitä näiden opintojeni kanssa itse asiassa olen tekemässä.

Huomaan, että kauppatieteet eivät nappaa tällä hetkellä ollenkaan. Olen tykännyt siitä, että olen voinut opiskella rauhassa omaan tahtiin, mutta tahtini on kieltämättä ollut todella verkkainen. Tuleeko näistä ikinä mitään?

Olen suorittanut opintoja nyt 20 opintopisteen edestä. Tarvitsen yhteensä 60 op + 120 op, jotta voin valmistua opinnoistani maisteriksi. (Minun ei tarvitse tehdä koko kanditutkintoa, koska olen jo tehnyt korkeakoulututkinnon.)

Matkaa on paljon, mutta suurempana ongelmana näen, että motivaatiota on varsin vähän. 

Miksi opiskelen? Jos haluaisin tulevaisuudessa muuttaa ulkomaille, kauppatieteiden osaaminen voisi olla hyödyksi. Koen, että kauppatieteen opinnot (yhdistettynä humanistitaustaan) ovat myös hyvä tapa oppia lisää ympäröivästä maailmasta. Ystäväni totesi, että kaikki tieto on kirjailijalle hyödyllistä, ja hän on varmasti oikeassa. Tutkinnossa on se kiva, että opiskeluun on tarjolla selkeä polku, eikä tarvitse pohtia, mitä tässä nyt oikeastaan tekisi.

Miksi opiskelu tuntuu tyhmältä? Minulla on jo korkeakoulututkinto, jonka avulla olen työllistynyt. Elämässäni ei käytännössä ole merkittävää riskiä siitä, että yksittäinen rahanlähteeni katoaisi ja joutuisin keksimään paniikissa jotain muuta tehtävää. Tällainen tilanne voisi olla, jos olisin hyvin spesifin alan ammattilainen ja töissä vain yhdessä paikassa. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että molemmat työnantajani toteaisivat, että ei kiitos, ja samalla kaikki seksityön tuomat tienaamismahdollisuudet katoaisivat.

Huomaan, että myös tekoäly tuottaa epävarmuutta opiskelun mielekkyydestä. Vähän sellainen maailmanlopun pohdinta: jos tietäisin, että viiden vuoden päästä tulee maailmanloppu (tai tekoäly vie kaikkien valkokaulustyöntekijöiden duunit), kuluttaisinko aikani niin kuin nyt kulutan? Onko kauppatieteiden opiskelu oikeasti sitä, mitä haluan tehdä kaikkein eniten juuri nyt? Ei. Haluaisinko kuitenkin tehdä sitä siinä määrin, että kannattaa jatkaa toistaiseksi? En tiedä.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.