Huono yö, hyvä päivä

Huonosti nukuttu yö takana. Kuuntelin äänikirjaa puolitoista tuntia ennen kuin vihdoin onnistuin nukahtamaan.

Nukkuminen ei ole vuosiin ollut itsestäänselvän helppoa, ja nyt opettelen sitä erityisen tietoisesti. Nykyään on onneksi helpompi suhtautua vaihteleviin öihin myötätuntoisesti: uni ei tule sen helpommin, vaikka tilanteeseen hermostuisi. Mieluummin totean, että jaa, tänään on tämmöistä, kuuntelen aikani äänikirjaa ja muistutan itselleni, että pelkkä lepääminenkin on jo arvokasta.

Myötätunto sujuu myös päivisin. Huonosti nukutun yön jälkeen ei yksinkertaisesti voi olla parhaimmillansa. Se ei silti tarkoita, etteikö moni asia onnistuisi ihan riittävän hyvin.

Tänään olen onnistunut olemaan ilahduttavan myötätuntoinen myös muita kohtaan. Olen tunnistanut toisessa samankaltaisen epävarmuuden, jota itse tunsin muutama vuosi sitten, ja ollut hänelle aivan ekstralempeä. Olen kuunnellut läheiseni murheita ilman, että olen alkanut jaella ei-toivottuja ratkaisuehdotuksia. Olen ehdottanut vapaa-ajanpuuhaa työporukalle, ja moni tarttui heti ideaani. En ole tehnyt mitään isoa tai merkittäviä ponnistuksia vaativaa, mutta tuntuu, että olen osannut arvostaa pienten onnistumisten erityisyyttä.

Olen myös toteuttanut monia niistä asioista, joita toivonkin toteuttavani joka päivä, vaikka aamutreeni jäi unisena välistä. Olen syönyt herkullisen, runsaan ja terveellisen lounaan. Olen juonut hyvää teetä. Olen vienyt itseni jäätelölle. Olen kävellyt pari tuntia ympäri kaupunkia, ja päädyinpä hetkeksi metsikköönkin. Olen katsonut taivasta useammin kuin kerran ja keskittynyt siihen, miltä pilvet näyttävät juuri nyt. Olen kirjoittanut liki tunnin itselleni tärkeitä juttuja.

Tänään on itse asiassa ollut valtavan hyvä päivä.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.