Seksityö ja tauot

Viiden vuoden horourani aikana olen huomannut, että joka kevät koittaa aika, kun ei vaan kiinnosta. Aikoinaan se mietitytti paljon: Lopetanko nyt kokonaan? Mistä tiedän, palaanko enää koskaan hommiin? Uskallanko enää ottaa asiakkaita?

Taukoihin on usein liittynyt muiden kiireiden lisäksi ärsytyksiä, jotka liittyvät joihinkin seksityöliitännäisiin haasteisiin. Yhtenä vuonna luin useita uutisia pk-seudulla liikkuvista väärennetyistä seteleistä, toisena kaikki vouhottivat syyhystä. Tuntui, että ei voisi vähempää kiinnostaa ottaa moisia riskejä.

Epävarmuus siitä, palaanko tauon jälkeen töihin, tuntui hankalalta. Nykyään olen jo niin tottunut horofiilikseni kausivaihteluun, että en jaksa arvuutella asiaa. Tiedän, että hyvin suurella todennäköisyydellä syksyn tullessa alkaa taas huvittaa, vaikka tarkkaa ajankohtaa en pystyisikään arvioimaan.

Useimpina vuosina olen pitänyt taukoa neljä kuukautta, jotta olen voinut luovuttaa verta. Tällä kertaa tauko jäi kuitenkin lyhyemmäksi, joten vuotuinen verenluovutus jää hoitamatta. Sääli sinänsä, mutta ehkä voin luovuttaa sen sijasta plasmaa: siinä rietastelukaranteeni on lyhyempi.

Iloitsen siitä, miten osaan nykyään kuunnella itseäni. Kun keväällä huomaan, että kalenteriin merkitylle keikalle ei huvita lähteä, tiedän, että on aika katkaista duuniputki. Kun sitten enimmät kesähulinat jäävät taakse, varaan kalenteriin mahdollisimman kevyeltä tuntuvan reissun. Välillä lähden kaverin kanssa, välillä yksin, mikä milloinkin tuntuu hyvältä.

Tänä vuonna tauko kesti vain pari kuukautta. Tulin elokuun aluksi tuttuun kaupunkiin, tuttuun kämppään, ja päätin, että jos ei huvita ottaa yhtään asiakasta, voin käyttää vapaapäiväni kirjoittamalla ja kiertelemällä museoissa ja kahviloissa. Maanantaina ja tiistaina otinkin kumpanakin vain yhden pokan, tänään keskiviikkona energiaa ja trafiikkia on ollut jo enemmän. Uuden sesongin startti tuntuu lempeältä.

Vaikka seksityöllä on olennainen merkitys taloudelleni, sitä on hauskinta tehdä silloin, kun taloudellinen paine on keveimmillään. Välillä on hauska lähteä toiseen kaupunkiin sillä asenteella, että jos nyt matkakulut edes kattaisi, niin sehän olisi jo leppoisaa. Sen jälkeen kaikkeen ekstraan on helppo suhtautua ekstrana.

Syksyllä suunnittelen tekeväni kutakuinkin yhden keikan kuukaudessa. Katsotaan, pysynkö suunnitelmassani, vai täytänkö kalenterini hyppelemällä jatkuvasti joka paikkaan. Toivottavasti en, sillä vaikka keikkailu on kivaa, on se myös stressaavaa: päivystäessä on hankala keskittyä muuhun.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.