Lapset ja eläkekertymä

Vauva-asioita googletellessani olen päätynyt oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelemaan sellaista asiaa kuin eläkekertymä. Olen ymmärtänyt, että kotona lapsen kanssa möllöttäminen vaikuttaa hyvin negatiivisesti kotiin jäävän vanhemman eläkekertymään. Vaikutus saattaa hyvinkin näkyä myös myöhemmin uralla, sillä ilmeisesti tilastojen valossa kotona olleiden naisten palkat pysyvät töihin palaamisen jälkeenkin selkeästi matalampina kuin edes lapsen kanssa kotiin jääneiden miesten palkat. (Lähde: en muista.) Kuitenkin myöhempiä ura- ja palkkavaikutuksia enemmän mietin nyt vanhempainvapaan vaikutusta eläkekertymään.

(Tästä on hassu kirjoittaa, sillä olen hyvin tietoinen siitä, että en ymmärrä a) monistakaan yhteiskunnan asioista enkä b) lapsiperheiden arjesta juuri mitään.)

Laskin, että jos tienaan töissä ja yrittäjänä 40 000 euroa bruttona vuodessa ja jäänkin ensin vuodeksi vanhempainvapaalle ja sitten vuodeksi kotihoidon tuelle, kuukausittaista eläkettä kertyy 30 euroa vähemmän kuin jos pysyttelisin tuon ajan töissä. Nettikeskusteluista päättelen, että tämä on ihmisten mielestä aika paljon.

Ymmärränkö oikein, että tuo tarkoittaa sitä, että jos olisin kaksi vuotta poissa töistä, saisin eläkkeellä kuukausittain 30 euroa vähemmän rahaa (bruttona)? Okei, tuntuu siltä, että en oikeasti ymmärrä mitään, koska jos tuo on totta, niin eläkekertymähän on aivan täysi kusetus.

Jos kotona olemisen vaikutus eläkkeeseeni olisi bruttona 30 euroa kuussa, kuinka paljon minun tarvitsisi sijoittaa, jotta voisin eläkeiässä nostaa vastaavan summan sijoituksista? Eli: paljonko rahaa tarvitsee olla sijoituksissa, jotta voi nostaa bruttona 30 euroa kuussa?

Laskutoimitus on helppo.

x = sijoituksissa oleva määrä

360 e = vuosittain sijoituksista nostettava määrä (30 e * 12 = 360e)

0,04 = sijoituksista vuosittain nostettava osuus (4 % on usein turvallisena pidetty prosentti nostaa sijoituksista)

0,04x = 360 e

x = 360 e / 0,04

x = 9 000 e

Sijoituksissa pitäisi siis olla eläkeiän koittaessa 9 000 euroa, jotta sillä kompensoisi kahden vuoden kotona olemisen vaikutukset eläkekertymään.

Itselläni tuollainen summa on jo tallessa, mutta laskemisen ilosta selvitän, paljonko kuukausittain pitäisi laittaa sijoituksiin, jotta vastaavan summan saisi eläkeikään mennessä kasaan.

Oletetaan, että lapsen kanssa jäädään kotiin 35-vuotiaana ja töihin palataan 37-vuotiaana. Oletetaan myös, että eläkkeelle päästään 68-vuotiaana. Paljonko kuukausittain pitäisi laittaa rahastoon, joka tuottaa 7 % vuodessa, jotta kasassa olisi 68-vuotiaaksi mennessä 9 000 euroa?

x = kuukausittain säästöön laitettava summa

7 % = sijoitusten vuosituotto

31 = vuodet, joiden aikana sijoittaa.

Vastaus: noin 7 euroa.

Samaan lopputulokseen pääsisi, jos vanhempainvapaan ja kotihoidon ajan (eli kahden vuoden ajan) sijoittaisi 50 euroa kuussa. Sen jälkeen ei tarvitsisi sijoittaa enää ikinä ollenkaan, ja eläkeikään mennessä kasassa olisi tarvitut 9 000 euroa.

Olen kuvitellut, että eläkekertymästä murehtiessaan ihmiset miettivät, saako eläkkeellä rahaa tyyliin 300 euroa vai 2 300 euroa kuussa, mutta jos suhteellisen pitkän urabreikin vaikutus on tuo, en käsitä, mitä jengi vatvoo.

Tämä saa pohtimaan muidenkin työtaukojen vaikutusta eläkekertymään. Eräs tuttuni pohti pitkään, jäisikö osa-aikaeläkkeelle sen tultua hänelle mahdolliseksi vai olisiko vielä pari vuotta kokoaikaisesti töissä. Lopulta hän päätyi olemaan vielä pari vuotta kokopäivätöissä, koska osa-aikaisuuden vaikutus eläkekertymään olisi ollut niin suuri. Olisi hirveän herkullista osata laskea, millainen vaikutus sillä olisi ollut.

(Edit: Tarkistin, mikä ero olisi, jos tulotasoni pysyisi samana ja jäisin eläkkeelle 68-vuotiaana vs. 70-vuotiaana. Eroa olisi noin 170 e / kk, mikä tuossa iässä rupeaa olemaan jo ihan olennainen ero. En silti tiedä, olisiko se tarpeeksi jatkamaan pari vuotta ekstraa työssä, jossa ei viihtyisi.)

Tiedän, että moni lapsen hankkimista pohtiva ei ole pystynyt säästämään ja sijoittamaan juuri mitään ennen vanhemmaksi tulemista. Ehkä lapset on hankittu niin nuorena, että rahaa ei ole ehtinyt kertyä. Ehkä työelämään pääsy on ollut odotettua hankalampaa. Ehkä kaikki raha on yksinkertaisesti kulunut elämiseen. Vaikka näenkin oman sijoitusvarallisuuteni loogisena lopputulemana vuosien päämäärätietoisesta etenemisestä, koen olevani kovin etuoikeutettu, kun ainakin osan tulevaisuuden epävarmuustekijöistä voi ignoorata.

Ylipäätään lapsen hankkimisen miettiminen on luonut omalle tilanteelle aivan uutta perspektiiviä. Varsinkin vapaaehtoisesti lapsettomilla ihmisillä on suorastaan epäreilun vähän asioita, joista murehtia. En sano, että kaikkien velojen elämä on helppoa, mutta uskallan väittää, että pelkästään ajankäytön ja raha-asioiden osalta elämä on väkisin helpompaa ilman lasta kuin lapsen kanssa. Alanvaihto? Senkus hakee opiskelemaan! Muutto toiseen kaupunkiin tai maahan? Mikäs siinä! Pakettiautoon muuttaminen? Totta kai! Kyllähän yhden tai kahden aikuisen toimeentulon aina jotenkin järjestää.

Tähän tekstiin meni 30 minuuttia.