En saanut hakemiani töitä

Vaikka olin luvannut jo itselleni, että minun ei enää ikinä tarvitsisi tehdä CV:tä tai hakea töitä, jos en haluaisi, päädyin hakemaan tässä kuussa kiinnostavaa työpaikkaa. Mesta on sellainen, josta olen ollut innoissani jo vuosia, ja kun haussa oli osa-aikainen etätyö hommaan, jossa olisin varmasti hyvä, innostuin heti.

Tänään sain tietää, että en tullut valituksi. Oletin, että olisin hyvin pettynyt, mutta olo on ennen kaikkea helpottunut. Rehellisesti sanottuna en tiedä, olisiko minusta ollut sitoutumaan työhön, jossa pitäisi edes osa-aikaisesti olla joka viikko tiettyyn aikaan ja tiettyinä päivinä käytettävissä. Työ oli unelmatyö, mutta ei ehkä kuitenkaan tähän hetkeen, vaikka niin halusinkin ajatella.

Merkityksellisen toimenkuvan lisäksi olisin halunnut työn, jotta minulla olisi arjessani selkeä rytmi, jonka ympärille rakentaa kirjoitusrutiineja. Töitä olisi ollut tarpeeksi vähän, jotta olisin pystynyt aina ennen ja jälkeen töitä keskittymään kirjoittamiseen.

Samalla olin kauhuissani ajatuksesta, että en enää voisi lähteä noin vain keikalle johonkin toiseen kaupunkiin, ottaa vastaan muita palkkatöitä tai laittaa vaikka kalenteria kiinni kahdeksi viikoksi ja lötkötellä häpeilemättä menemään. Olen tottunut tämäntyyliseen vapauteen, ja se on kieltämättä erinomaisen mukavaa.

Yksi ongelma tässä vain on: En saanut työtä, jonka varaan rakentaa kirjoitusrutiinini. Nyt niitä täytyy jatkossakin rakentaa ilman vastaavaa apua. Olen yhä kiusallisen huono kieltäytymään töistä, joita en tarvitse, ja priorisoimaan kalenteristani aikaa tekemiselle, jota pidän itselleni kaikkein olennaisimpana. Ei auta kuin jatkaa opettelua.

Paluu suunnitelmaan A. Sovin jälleen itseni kanssa, että töitä ei ole enää pakko hakea. Saa hakea, jos jotain hauskaa tulee vastaan, mutta jos ei enää ikinä huvita, lupaan järjestää asian. 

Viisi vuotta sitten päätin tehdä kaikkeni, että en joutuisi yhteiskunnan tukien varaan. Päätöksen myötä panostin valtavasti sijoittamiseen, ja nyt alan olla pisteessä, jossa voisin huoletta vähentää työntekoa merkittävästi nykyisestä ilman tarvetta sijoittaa enempää.

Ehkä nyt päätän järjestää asiat niin, että minun ei enää tarvitse tuhlata aikaani työnhakusehlaukseen. Keskitän energiani siihen, mitä oikeasti haluan tehdä, ja pidän rahaa tuovista töistäni tarpeeksi hyvin kiinni, jotta voin luottaa pärjääväni niiden ja säästöjen avulla jatkossakin.

Ties missä olen viiden vuoden päästä.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.