Luksuksen paradoksi

Majoituin hiljattain ylellisessä hotellissa. Mietiskelin siellä ollessani Junichiro Tanizakin Varjojen ylistystä ja sitä, miten Tanizaki harmitteli, kuinka vaikeaa on rakentaa japanilaisia perinteitä kunnioittava talo modernissa yhteiskunnassa. Nykyajan standardeihin sovittautuminen vaatii muoviputkia, pistorasioita ja posliinisia vessanpönttöjä, jotka suorastaan irvailevat menneiden aikojen perään haikailevan rakentajan fantasioille.

Yrittäessään orjallisesti rakentaa fantasiaansa todeksi tuleekin korostaneeksi unelmaan sopimattomia asioita. Jos jollakulla olisi matala japanilaistyylinen sänky ja seinällä mustetyö, voisin olettaa hänen pitävän japanilaisesta kulttuurista. Kokonaisuus voisi olla tasapainoinen ja korostaa samalla juuri niitä asioita, joita sisustaja on halunnutkin. Jos taas joku sanoisi minulle, että hänellä on perinteinen japanilainen koti, väite olisi tuomittu osoittautumaan vääräksi. Vaikka kuinka olisi tatamit, paperiseinät, futonit ja riisipaperilyhdyt, huomio kiinnittyy lähinnä jatkojohtoon ja siihen, miten räikeän huonosti se sopiikaan ympäristöönsä.

Sama tapahtuu luksuksessa. Ylellisyys rakentuu pitkälti odotuksista sekä pienten yksityiskohtien huomioimisesta. Jos olen käyttänyt johonkin paljon rahaa, arvostan sitä todennäköisesti jo sen vuoksi enemmän kuin jos olisin saanut saman ilmaiseksi. Jos odotuksiini vielä edes suurin piirtein vastataan – tai on osattu ottaa huomioon asioita, joita en edes ole asiakkaana tajunnut ajatella – olen valmis kokemaan saaneeni luksuspalvelua.

Minusta on kuitenkin hirveän hauskaa tarkastella luksushotelleja, kymmenen ruokalajin illallisia ja muita ökypalveluita ja havainnoida, missä kohdin fantasiaa ei onnistuta elämään todeksi. Ehkä luksusbrändit ovat tuomittuja epäonnistumaan samaan tapaan kuin pyrkimys rakentaa täydellinen japanilainen talo.

Tosiasiassa “aito luksus” on joka tapauksessa jotain, mihin edes globaalisti katsottuna äärimmäisen etuoikeutettu keskiluokkainen suomalainen ei yllä. Mutta yltävätkö miljardööritkään, vai huomaavatko he ökyjahdilla margaritoja siemaillessaan lähinnä sen, että moottori pitää aika ärsyttävää surinaa?

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.