Väärinymmärryksen taito

Pääsin aiemmassa postauksessa alkuun reissukuulumisten purkamisessa. Totesin matkailun tekevän hyvää muun muassa juuri siksi, että se auttaa näkemään asioita, joita omassa arjessa ei välttämättä tule vastaan.

Yksi asia, jonka tällä matkalla jouduin moneen kertaan kohtaamaan, on se, että minut ymmärretään väärin. Sitä toki tapahtuu jatkuvasti Suomi-arjessakin, mutta nyt syynä oli kerta toisensa jälkeen vaihteleva ja usein olematon yhteisen kielen taso. Kun kaikki asiat eivät myöskään toimi samalla logiikalla kuin Suomessa, kohtaa jatkuvasti epävarmuuden siitä, mitä tässä nyt pitäisikään tehdä. Hankala kombo.

Olen tottunut siihen, että jos joku ymmärtää minut eri tavalla kuin olen tarkoittanut, on minun tehtäväni korjata tilanne. Miten virkistävää olikaan päätyä kaiken aikaa tilanteisiin, joissa se ei ollut yksinkertaisesti mahdollista! Vaikka olisin kuinka halunnut selittää itseni paremmin, minulla ei olisi ollut sanoja sen tekemiseksi. 

Väärin ymmäretyksi tuleminen on jotain, mitä olen muutenkin pyrkinyt harjoittelemaan kuluvana keväänä. Blogin kirjoittaminen tiukahkolla aikarajalla on yksi tapa treenata.

Totuus oli, että en ollut ainoa, joka sähläsi ns. vitusti. Muita ihmisiä seuraamalla havaitsin, että kaikki olivat vähän väliä aivan yhtä hämmentävissä tilanteissa. Vaikka soimasin omia puutteitani, vika ei itse asiassa ollutkaan minussa. Tuntui helpolta uskoa siihen, että kaikki – paikalliset, turistit, asiakaspalvelijat ja muut – yrittivät joka hetkessä kulloisenkin parhaansa. Siinä, että lopputulos on milloin mitäkin, ei ehkä olekaan mitään henkilökohtaista. Säätö kuuluu ihmisluonteeseen.

Tähän tekstiin meni seitsemän minuuttia.