Töistä kieltäytymistä
Kun elämä on jo täynnä kaikenlaista, on vaikea raivata tilaa unelmien toteuttamiselle. Paljon helpompaa olisi vain jatkaa samaan tuttuun malliin.
Viime aikoina olen pohdiskellut tätä erityisesti palkkatöiden osalta. Olen tilanteessa, jossa minun ei ole enää pakko ottaa vastaan kaikkia mahdollisia tarjottuja töitä. Pystyn valikoimaan ne, jotka minulle parhaiten sopivat, eikä ole maailmanloppu, vaikka jotain jäisi saamatta. Samalla pystyn järjestämään yhä enemmän tilaa asioille, joita oikeasti haluan tehdä.
Silti tuntuu vaikealta sanoa ei. Kieltäytyä jutuista, jotka eivät tue matkalla kohti omia tavoitteita.
Pidän töistäni, mutta teen niitä edelleen enemmän kuin oikeastaan haluaisin tai tarvitsisi. Pelko ohjaa ottamaan vastaan kaikki mahdolliset vuorot, vaikka olen sopinut itseni kanssa selkeät tavoitteet niiden määrälle.
Pyrin siihen, että minulla olisi sesonkikuukausia lukuun ottamatta palkkatöitä noin 1,5–2 viikkoa kuukaudesta. Tämä riittää tuomaan tilille joka kuukausi sen verran, että en joudu kajoamaan säästöihin.
Pikaisella arvioinnilla olen tämän lukuvuoden aikana tehnyt palkkatöitä noin 2,5 viikkoa kuukaudessa. En kuitenkaan ole pitänyt tästä tarkkaa kirjaa. Ehkä kannattaisi, sillä tällä hetkellä en tiedä varmaksi, kuinka paljon teen ylimääräistä. Tuntuu vain, että teen enemmän kuin tarvitsisi.
Mikä sitten saa tekemään turhan paljon? Epävarmuus siitä, onko töitä tarjolla tulevaisuudessa. Pystynkö oikeasti elättämään itseni tällä työmäärällä? Entä jos kieltäydyn nyt, tarjotaanko koskaan tulevaisuudessa enää mitään?
Huolet ovat helpottaneet iän myötä, mutta eivät vieläkään kadonneet. Matkan varrella iloitsen jokaisesta kerrasta, kun pystyn toteamaan, että noita vuoroja en itse asiassa tarvitse tai halua. Tiedän, että niille on muitakin ottajia, jotka ovat riippuvaisempia juuri palkkatöistä. Voin siis ajatella auttavani paitsi itseäni, myös jotakuta muuta tekemällä vain sen, mitä tarvitsen.
Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla. Tuntuu, että tätä kierjoittaessa ei ihan kulkenut.