Kuka sinä olet?

Pohdin tarinoita, joita kerromme itsestämme. Joka kerta kun muistelemme jotain tapahtumaa, se on mielessämme hieman eri kuin aiemmin. Yksittäiseen kokemukseen voi löytyä ajan mittaan monia eri näkökulmia. Kuinka monta kertaa tarina pitää kertoa tietyllä tavalla, että siitä tulee itselle totta?

Minua kiinnostaa se, miten ihmisiä kuvaillaan. Taidenäyttelyn yhteydessä taiteilijasta kerrotaan vähintään muutaman lauseen verran, joskus luettavaa löytyy pari sivuakin. Levy-yhtiöt esittelevät muusikoitaan ja kustannusyhtiöt kirjailijoitaan tiivistelmillä, joihin on pyritty kokoamaan olennaisimmat asiat.

Tällä hetkellä lukemani Urbaanin tantran takakannessa kirjailija Barbara Carrellasia kuvataan näin:

Barbara Carrellas on kirjailija, taiteilija ja aktivisti seksin, sukupuolisuuden ja henkisyyden aloilla. Carrellas on valittu New Yorkin parhaaksi tantrisen seksin opettajaksi hänen ohjaamiensa Urban Tantra -työpajojen ansiosta, ja hänet on palkittu Lifetime Achievement Award -tunnustuksella vuonna 2016.

Erityisesti minua kiinnostaa, mitä kaikkea on jätetty pois – ja miksi. Sain vasta parikymmentä sivua luettuani selville, että Carrellas on työskennellyt ainakin stripparina ja ilmeisesti tarjonnut myös eroottisia hierontoja, mutta hän ei kuvaa itseään seksityöntekijäksi. Tiivis tarina ei kerro vaikeuksista, joita hänen on mahdollisesti pitänyt voittaa päästäkseen siihen, missä nyt on. Kirjan sivuilla hän kertoo menettäneensä valtavasti ystäviä ja kollegoita aids-kriisin aikaan, mutta tarina ei kerro, millainen suhde hänellä on vanhempiinsa, millainen kokemus kaapista tuleminen oli hänelle, eikä millä tavoin hän on elämänsä varrella loukannut toisia ihmisiä. Kuten tavallista, tarina kertoo vain sen, mitä hän on halunnut jakaa.

Tarinat linkittyvät suoraan identiteettikysymyksiin. Kuka minä olen? Kysymykseen vastatakseni osaan kertoa, mitä teen työkseni, millaisesta musiikista tykkään, ja millaisten ihmisten kanssa tykkään viettää aikaa. Osaan kertoa arvoistani, syvästi mieleen painuneista elämänkokemuksistani sekä siitä, missä kaikkialla olen asunut. Voin kertoa olevani tekojeni, ajatusteni, kokemusteni, tunteideni ja ympäristöni summa. Samalla voin jättää jotain kertomatta.

Tarinat rakentavat tietenkin myös brändiä. Henkilöbrändi ei ole sama asia kuin ihminen itse, mutta uskon, että brändin rakentamisen kautta voi valita, mitä elämästään haluaa näyttää. Mihin asioihin keskittyy, mille antaa tilaa somessaan ja sitä kautta mielessään? Tätä kautta kyse ei ole enää vain siitä, millainen brändi minulla on, vaan myös siitä, mihin käytän elämäni ja kuka minusta sen myötä tulee.

Kuka minä olen? Olenko alle kolmekymppinen alanvaihtaja, joka ei onnistunut luomaan kestävää uraa ensimmäisellä koulutusalallaan? Olenko kapitalistisen yhteiskunnan epäonnistumisen ilmentymä, joka myy itseään yrittäessään pärjätä isojen poikien taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävissä leikeissä? Olenko tekotaiteilija, joka ei koskaan saa mitään aikaan, kulkee vain koulutuksesta toiseen, puhuu paljon, ja silloinkin kun jotain joskus saa valmiiksi, ei ikinä opi olemaan työnsä jälkeen tyytyväinen?

Vai olenko sittenkin rohkea ja inspiroiva tyyppi, joka on onnistunut rakentamaan itselleen sopivan arjen ja työelämän, tekee arvojensa mukaisia valintoja niin työssä, rahankäytössä kuin vapaa-ajallakin, ja joka on aina valmis kuuntelemaan ystäviensä huolia? Olenko kokenut seksityöntekijä, joka pääsee työssään tarjoamaan asiakkaille merkityksellisiä kokemuksia, kohdatuksi tulemisen tunteita ja uusia oivalluksia? Olenko useita kieliä osaava, eri tieteen ja taiteen aloja hallitseva ja maailmaan loputtoman uteliaasti suhtautuva seikkailija, joka auttaa muitakin näkemään, mikä kaikki elämässä voi olla mahdollista?

Tarinasta riippuen voisin olla kumpi tahansa, tai jotain aivan muuta. Kuka sinä olet?

Tähän tekstiin meni 23 minuuttia. Aihe vaati sen.