Yli kuukausi kirjoitushaastetta

Aloitin vartin tekstien ja samalla tämän blogin kirjoittamisen maaliskuussa. Ajatus on, että käytän kunkin tekstin kirjoittamiseen 15 minuuttia, ja lisäaikaa saa korkeintaan kevyeen faktantarkastukseen sekä tekstin muotoiluun Google Drivestä WordPressiin siirrettäessä. Oikeinkirjoitusta en muokkaa aikarajan jälkeen, enkä selittele keskeneräisiä ajatuksia.

Olen alkanut suhtautua teksteihini eräänlaisina kirjallisina krokii-harjoituksina. Valitsen aiheen ja kirjoitan siitä määräajassa mahdollisimman selkeän kuvan, juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä mielessäni näyttäytyy. Välillä ehdin piirtää tarkasti vain pienen osan kokonaisuudesta, välillä pääsen pidemmälle.

Olen ajatellut jatkaa varttihaastetta vuoden loppuun saakka. Pidän siitä, että pystyn julkaisemaan päivittäin tekstin. Tuntuu, että sillä on ollut iso vaikutus rutiinin muodostumiseen. Kirjoitan joka päivä vähintään yhden tekstin, toisinaan useamman, ja ajastan niitä sopiviksi näkemiini kohtiin.

Päätin jättää esimerkiksi Instagramiin kirjoittelun toisille, sillä en jaksa sometekstien lyhyyttä. Toisaalta vartin haasteen vuoksi omat tekstini jäävät nekin rajallisen mittaisiksi. Olen julkaissut muistaakseni yhden tekstin, jonka kirjoittamiseen käytin noin puoli tuntia, ja inspiraation vaatiessa teen näin jatkossakin.

Jotkin aiheet ovat vaatineet pidempää käsittelyä, mutta olen pilkkonut tekstin vartin pätkiin. Tällaisia olivat ainakin ennustajalla käymistä ja luettavana olevia kirjoja käsittelevät postaussarjat.

Ehkä jossain kohtaa ryhdyn kirjoittamaan säännöllisesti pidempiä tekstejä, joihin käytän reilusti enemmän aikaa. Toistaiseksi pelkään liiaksi, että se rikkoisi päivittäisen kirjoitustahtini. Tuntuu valtavan hyvältä saada joka päivä kirjoitetuksi ihan mukiinmenevä kokonaisuus. Pidemmän tekstin rakentamisessa on oma ihanuutensa, mutta pelkään, että se nostaisi julkaisukynnystä tarpeettoman korkealle.

Tekstikrokiin jakamisessa on ainakin pari hyötyä. Juttujeni lukeminen vaatii joka tapauksessa enemmän keskittymiskykyä kuin somevideoiden katselu, mutta yhden tekstin lukeminen ei kuitenkaan vie hillittömästi aikaa. Aikarajan avulla pääsen tutkimaan, miltä tuntuu jakaa juttuja, joita ei ole ajatellut 100% loppuun asti. Uskon sen helpottavan merkittävästi syväluotaavampienkin tekstien tuottamista.

Toivon myös, että teksteistäni näkee, millaista jälkeä lyhyessäkin ajassa voi saada aikaan. Eräs tuttuni käy säännöllisesti piirtämässä taidekoululla krokiita, ja sen näkee hänen piirroksistaan. On käsittämätöntä, millaista jälkeä muutamassa minuutissa voi ehtiä tekemään. Hänestä siinä ei ole mitään ihmeellistä: kun treenaa säännöllisesti, kehittyy väkisin.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.