Hildalle

Tämä on kirje Sataman kapakan Hildalle. Toisin kuin valtaosa teksteistä, tässä ei ole ollut aikarajaa. Arvioin aikaa menneen puolisen tuntia.

Olikohan sulla koskaan kivaa töissä? Ajattelitko seksipalveluiden myyntiä työnä, vai oliko se harrastus? Häpeällinen salaisuus? Jotain, mitä kaduit ja jonka olisit mieluummin jättänyt tekemättä? Vai jotain, josta olit ainakin välillä iloinen?

Susta kirjoitettu kirja avaa ansiokkaasti aikasi irtolaiselämää. Mietin silti, kuinka erilaiselta tarina näyttäisi, jos olisit kirjoittanut päiväkirjaa? Oliko seksin myyminen tuolloin niin ankeaa kuin jäljelle jääneet viranomaismerkinnät antavat ymmärtää? Koko ajan vain sukupuolitaudeista kärsimistä ja alkoholismin välttelyä?

Mietin usein, miten iloinen oon, että elän juuri tätä aikaa. Seksityö on suhteellisen hyväksyttyä ainakin ikäisteni, viiteryhmäni keskuudessa. Se ei ole silti niin yleisesti hyväksyttyä, että siitä ei voisi laskuttaa vaivan arvoisesti. Se on laillista, eikä mun tarvitse pelätä että poliisi käy mun kimppuun. Se ei oo salaisuus, joka mun täytyy kuljettaa hautaani asti, vaan se on itse asiassa tosi yhteisöllistä, välillä nautinnollista ja aika usein aika hauskaa. Ehkäisyvälineitä myydään joka marketissa, ja mun on helppo tavoittaa muut alalla olevat netin välityksellä. Ajattelitkohan sä ikinä, millaista aikaa sä elät? Oliko se parempaa kuin sata vuotta aikaisemmin, vai oliko se aikaa, joka sai toivomaan, että tulevaisuudessa naiset ei joutuisi kokemaan samaa?

Susta kertovasta kirjasta luen, että sun aikana seksiä myytiin yleensä yksin tai kahdestaan. Niin nykyäänkin. Mulla on hirveän tärkeä ystävä, jonka kanssa me reissataan ympäri Suomea ja tehdään hommia. Se tuo mulle iloa, turvaa ja jatkuvasti valtavan arvokkaita kokemuksia. Oliko sulla työkaveria? Kirjassa sanotaan, että piirit olivat pienet ja te todennäköisesti tunsitte toisenne. Se sanotaan, kuten poliisin vanhoista tutuista puhuttaessa, ei siten, että teistä olisi voinut olla toisillenne vertaistukea. Mä en olisi voinut kirjoittaa sun tarinaa, mutta jos olisin kirjoittanut, olisinko tulkinnut aikalaismerkintöjä väärin? En voi tietää, millaista sun elämä oli 1900-luvun alkupuolella, mutta mun on tosi vaikea uskoa, että muut ammattihaureuden harjoittajat olisi olleet sulle vain huonoa seuraa.

Kirjassa todetaan, että pitkään jatkunut seksin myyminen johti käytännössä väistämättä päihdeongelmiin, mutta että sun kohdalla niin ei ehtinyt käydä. Poliisin tietoon varmaan yleensäkin tulee ongelmatapaukset, joten ei ihme, jos ongelmat korostuvat saatavilla olevassa datassa. Oliko se koko totuus? Oliko seksin myyminen sun aikana merkittävissä määrin epämukavampaa, vaarallisempaa ja traumatisoivampaa kuin se, mistä mulla on kokemusta? Johtuiko se asiakkaista, omasta hädästä vai siitä, että ympäröivä yhteiskunta piti jatkuvasti huonompana kuin muita?

Haluaisin, että tietäisit, että mä uskon sun tehneen parhaat mahdolliset valinnat. Että jos sun ja aikalaistesi elämä muistutti ollenkaan sitä itsenäisen ja elämästä nauttivan horon arkea, jota mä ja moni mun kollega saadaan elää, että on ihmisiä, jotka ymmärtää sun valinnat ja näkee sut muutenkin kuin uhrina. Ja jos sä jouduit tekemään töitä, joita sä et ollenkaan olisi halunnut tehdä, niin tulee aika, kun yhä useammalla naisella on yhä enemmän mahdollisuuksia valita jotain muutakin kuin avioliitto tai irtolaisuus.

Kiitos, että saan oppia sun elämästä ja ymmärtää sen kautta yhä paremmin myös oman alani historiaa. Kiitos myöhäiselle sukulaislapsellesi, joka teki ison työn tehdäkseen sun työsi näkyväksi.