Online-arkea eurooppalaisittain

Luin vaihteeksi erinomaisen artikkelin, tällä kertaa Helsingin Sanomista, jossa toimittaja Niclas Storås kertoi kokeilleensa yhdysvaltalaisista ohjelmistoista irtautumista. Jos tähän ryhtyy, pannaan menevät niin Metan (Instagram, Whatsapp), Microsoftin (Outlook, Excel), Applen kuin Googlenkin palvelut. ChatGPT:tä on turha avata. Puristin pitäisi luopua jopa pankkikorteista ja verkkopankin käytöstä, sillä käytännössä kaikki maksuliikenne perustuu ainakin osin yhdysvaltalaisiin järjestelmiin.

On järjetöntä, miten riippuvaisia olemme yhdysvaltalaisista palveluista, samalla kun maata johtaa täydellisen epäluotettava sekopää.

Googlen palveluiden käyttö on myös seksityöntekijän näkökulmasta pöljää. Seksin myyminen on pääosin laitonta Yhdysvalloissa, ja jenkkipalvelut toimivat sikäläisen lainsäädännön pohjalta. Vaikka työni on laillista Suomessa, en voi säilyttää Google Drivessä työni kannalta olennaisia asioita, sillä Google saattaa milloin tahansa poistaa sääntöjensä vastaisia tai laittomaksi arvioimiaan sisältöjä. Ongelmat ovat tuttuja myös Instagramissa tai X:ssä/Twitterissä tahiville kollegoille, joiden tilejä poistetaan vähän väliä.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että palveluntarjoajalla (Google, Meta, X) on oikeus päättää, ketä palvelee. Tilanne on kuitenkin ongelmallinen, kun kyse on palveluista, joita ilman on yhä vaikeampaa ylläpitää sosiaalisia suhteita, mainostaa pienyrityksen palveluita tai saada reaaliaikaista tietoa maailmalla tapahtuvista asioista. Todennäköisesti tämän bloginkin tulevaisuus on jenkkien käsissä niin kauan kuin käytän WordPressiä.

Yhdysvaltojen lonkerot yltävät työni näkökulmasta myös maksuliikenteeseen. Yksi syy, miksi pankit välttelevät seksityöntekijöiden ottamista asiakkaikseen, on yhdysvaltalaisten luottokorttiyhtiöiden mahti. Kotimainen horo, joka haluaisi siirtää rahaa tililleen maksaakseen vuokransa, on pieni murhe siinä kohtaa kun vastassa on megayhtiö, jonka toimintaan koko käyttämämme rahaliikenne perustuu.

Luin lisää Hesarinkin artikkelissa mainitusta Alankomaissa tuomarina työskentelevästä Nicolas Guillousta, joka joutui viime syksynä Yhdysvaltojen pakotteiden kohteeksi ja menetti käyttöoikeuden muun muassa kaikkiin yllä mainitsemiini ohjelmistoihin Facebookista verkkopankkimaksuihin. Aihetta käsitelleessä hollantilaislehti IO+:n artikkelissa kerrotaan hieman myös digitaalisen euron merkityksestä Euroopan huoltovarmuudelle, ja löytyypä uutissivustolta runsaasti lisätietoa myös eurooppalaisten vaihtoehtojen etsimisestä nykyään käyttämiemme tilalle. 

Olen tietenkin itse osa ongelmaa. Loin hiljattain Proton-sähköpostin, mutta olenko ottanut sitä käyttöön? Olenko siirtynyt Google Drivestä Protoniin? Käytännössä en, käyttöliittymä on niin paljon köykäisempi kuin se, mihin olen tottunut. Mitä pitäisi tapahtua, että yksityisyys muuttuisi tärkeämmäksi kuin mukavuus?

Haluan tutustua ainakin digieuroon lisää, koska tähän mennessä olen vain ihmetellyt, mihin sitä tarvittaisiin maailmassa, joka jo valmiiksi rakentuu digitaalisten maksupalveluiden varaan. Toivon myös, että jenkkiriippuvuuteni vähenee samalla kun irtaudun pikkuhiljaa sosiaalisen median palveluista.

Tämäkin teksti on kirjoitettu 15 minuutin aikarajalla.